Erilaisia strategioita pohdittavaksi työttömälle osa 1

Työttömänä voi toteuttaa useampia strategioita niin työpaikan etsinnässä kuin elämän ja "työpäivän" aikatauluttamisessakin. Tulen seuraavien viikkojen aikana käymään näitä läpi ja kokeilen samalla hieman lyhyempien blogikirjoitusten julkaisua.

Tällä viikolla pohdin työnhaussa käytettäviä strategioita ja ehkä paremmin vielä sanottuna, millaisilla asenteilla työnhakua voi tehdä.

Strategia työnhaussa

Kun itse valmistuin 2021, ajattelin työttömyyden tarjoavan mahdollisuuden niin sanotusti lomalle ja työnhaun olevan rentoa touhua. Koin myös itselleni hyvin vaikeaksi useamman työpaikan samanaikaisen hakemisen. Näillä asenteilla siis aloitin tuolloin työnhaun ja hidastahan se oli, sekä huonosti tuloksia tuottavaa. Toisaalta en kokenut tilannetta tuolloin kertaakaan liian stressaavaksi ja koin pystyväni paremmin kärryillä mihin olen hakenut ja millaisiin tehtäviin. Tuolloin minulla oli myös niin sanotusti varaa olla valikoiva tekemieni hakemusten kanssa.

Kun jäin uudelleen työttömäksi vuoden 2022 alussa, asenteeni hakemiseen alkoi muuttua. Halusin todella jo töihin ja lähdin pikkuhiljaa työttömyyteni venyessä laajentamaan hakuni rajoja. Kun siis aluksi hain ihanteellista työpaikkaa minun ehdoillani, saatoin ensin laajentaa mahdollisia aloja tai tehtäviä, ja myöhemmin paikkakuntaakin laajemmalle. Oma havaintoni on, että työttömyyden alussa jaksetaan vielä uskoa omiin taitoihin ja siihen kuinka haluttu voi työmarkkinoilla olla, mutta kun on jo ollut siinä kilpailutilanteessa pidempään, alkaa asioiden todellinen tärkeysjärjestys tulla esille ja ne ehkä turhan positiiviset asenteet karista pikkuhiljaa pois.

Tietenkään kaikesta ei tarvitse tai kuulukaan karsia, mutta minun osaltani karsinta tapahtui luonnollisestikin, kun kasvoin työttömyyden kanssa ja sain palautetta työhakemuksiini erilaisten kieltävien vastausten muodossa. Näiden kieltävien vastausten osalta sain yhä paremmin kuvaa alan kilpailutilanteesta ja asemastani alalla niin maantieteellisesti kuin osaamisenikin kannalta.

Itsevarmuus on aina hyvästä, etenkin sopivissa määrin annosteltuna, ja itsevarmempi ihminen varmasti pitää tiukemmin ja kauemmin kiinni asettamistaan tavoitteista työpaikkaa kohtaan. Joskus tämäkin strategia toimii, mutta se saattaa olla kokemattoman hakijan kohdalla pidemmän ajan takana. Koen siis, että parhaiten itsevarma ja asioita kohtaan joustamattomampi asenne toimii ehkä paremmin, jos hakijalla on jo kokemusta, alalla on tarvetta tekijöille tai hakija on jostain muusta syystä yrityksen osalta erityisen haluttu. Kokemattomammat, oli kyseessä sitten puuttuvat työvuodet tai puuttuva näytön määrä, voivat samalla itsevarmalla asenteella joutua odottamaan hieman pidempään palkkausta.

Ensi viikolla tulen kertomaan ainakin aikataulujen ylläpitoon liittyvistä strategioista ja mitä olen itse kokenut itselleni parhaaksi strategiaksi tämän suhteen.

Rekrytointikoulutusprosessi osa 2 /Markkinointivirittämöön haku

Tällä viikolla jatkan siis Markkinointivirittämön hakuprosessin kokemuksistani. Kirjoitus on pitkän puoleinen, mutta pyrin matkalla esittämään sen työmäärän, mitä prosessi vaati ja pitää mukana tarinan eri koukeroita. Tämän pituuden vuoksi olen myös otsikoinut tekstiä. Viime viikolla kerroin kuinka ohjelmaan haetaan täyttämällä lomake niin rekrytoivan yrityksen sivuilla kuin myös TE-toimiston sivuilla ja ryhmähaastattelua varten hakijan tuli valmistella osaajakortti sekä listaus omasta Top 3 yrityksistä ja tehtävistä sekä listata muut kiinnostavat yritykset. En viime viikolla päässyt vielä kertomaan itse ryhmähaastattelusta, joten aloitetaan siitä.

Ryhmähaastattelu

Haastattelukokoonpano koostui osasta jatkoon päässeistä hakijoista sekä rekrytointia hoitavan yrityksen edustajista. Haastatteluun oli varattu aikaa tunti ja vartti ja tapaaminen aloitettiin lyhyesti esittelemällä rekrytointikoulutusta ja rekrytoijat esittelivät itsensä. Meille annettiin kolme kysymystä, joiden pohjalta jokainen piti lyhyen (muistaakseni max. noin 3minuutin) esittelyn. En näitä kysymyksiä muistanut ennen haastattelun alkua, mutta muistin viime vuodelta, että haastattelusta hyvin suuri osa oli juuri hakijoiden esittelyjä ja olin siis kirjannut itselleni muistiin asioita, joita halusin esittelyssäni mainita. Kun viime viikolla kerroin, että ennen ryhmähaastattelua annetut valmistelevat tehtävät olivat samoja, niin samalla hetkellä, kun nämä kysymykset meille esitettiin tunnistin haastattelussa olevat kolme kysymystä myös samoiksi kuin viime vuonna.

Kaikki nämä kysymykset eivät varsinaisesti olleet kysymyksiä, mutta siis ensinnäkin jokaisen tuli esitellä itsensä lyhyesti, kertoa mikä on itselle markkinoinnin suurin vahvuus ja viimeiseksi vielä kertoa mitä ohjelmalta odottaa tai miksi ohjelmaan on hakenut mukaan. Kun jokainen ehdokas oli saanut esitellä itsensä ja osaamistaan, rekrytoijat kertoiva lisää markkinointivirittämöstä ja mitä kaikkea voimme odottaa ohjelman aikana.

Valmentava intensiivipäivä ja yrityshaastattelu päivä

Muutaman päivän päästä haastattelusta, sain kutsun seuraavaan vaiheeseen ja sähköpostissa kerrottiin seuraavan vaiheen aikataulua. Tässä vaiheessa meille tarjottiin vapaaehtoinen, mutta suositeltu valmentava päivä, joka järjestettiin zoomin välityksellä, ja tätä seuraavana päivänä pääsisimme tapaamaan yritysten edustajia.

Valmentava päivä oli kokonaisuudessaan hyödyllinen ja saimme jo hyvää tietoa markkinointiin liittyen. Päivään kuului valmennuksen lisäksi pienryhmissä tehtyjä harjoitteita ja lopuksi saimme lisää tietoa seuraavan päivän aikataulusta ja miten valmistautua tähän. Koulutuspäivä oli omalla tavallaan raskas, sillä vietimme 6 tuntia koneen ääressä, vaikka aikaan kuuluikin muutamia taukoja. Tämän päälle meitä kehotettiin tutustumaan yrityksiin huolellisemmin ennen haastatteluja, valmistelemaan esittelyteksti ja pohtimaan yleisestikin vastauksia useampiin kysymyksiin, jotka voivat tuoda uusia näkökulmia haastatteluihin valmistautumisessa ja itsessä. Saimme kukin tietää vasta tämän päivän päätteeksi, keiden kanssa pääsemme haastatteluihin seuraavana päivänä,

Haastattelupäivänä, lyhyen aloituksen jälkeen, yritykset saivat esitellä yritystä ja avoinna olevaa paikkaa ja yhden tauon aikana osaajia pyydettiin tekemään sama tekstimuodossa kommenttikenttään. Minulla oli päivän aikana kaksi puolen tunnin haastattelua, joista etenkin ensimmäisen yrityksen kanssa haastattelu tuntui menevän hyvin. Koin yrityksen tehtävän ja yrityksessä olevat mahdollisuudet minulle sopiviksi ja tämän yrityksen kanssa sovimmekin päivän lopussa uuden haastattelun seuraavalle aamulle. Toisen yrityksen kanssa haastattelu meni kohtuullisesti, mutta koin etten välttämättä ollut heille paras ehdokas, vaikka yritys vaikutti hyvin kiinnostavalta ja edustajat mukavilta. Päivä lopetettiin vielä kaikkien kanssa yhteisellä yhteenvedolla, jossa kerrottiin kaikille prosessin aikataulua.

2. Haastattelu ensimmäisen yrityksen kanssa

Seuraavana aamuna valmistauduin haastatteluun ja lähdin ajamaan kohti Saloa. Jo edellisen päivän haastattelussa esiin nousi kysymys, miten selviäisin mahdollisesta työmatkasta Turusta Saloon ja olin tuolloin vakuuttanut selviäväni tästä. Ensimmäinen haastattelumme oli mennyt mielestäni hyvin ja olin nähnyt muotoilijana mahdollisuuksia moneen eri asiaan, sillä keskustelun aikana oli myös esitetty mahdollisuutta tehdä jollakin tasolla suunnittelu-/visualisointityötä markkinoinnin lisäksi.

Toinen haastattelummekin meni mukavissa tunnelmissa ja haastattelun aikana keskustelimme myös muusta osaamisestani ja mitä muutakin voisin yrityksessä tehdä. Osa heidän käyttämistä työkaluistaan oli minulle uusia, mutta kun kävimme niitä läpi, arvioin oppivani niitä käyttämään. Haastattelussa tuli jälleen esille kysymys työmatkani pituudesta ja vakuutin jälleen tästä selviäväni. Lähtiessäni olin toiveikas ja koin olevani vahvoilla, vaikka tiesinkin yrityksen haastattelevan vielä muitakin saman päivän aikana. Kotimatkallani tiedostin muotoilijan aivojeni olevan yhä kierroksilla ja ideoin ajaessani haastattelun aikana läpi käytyä suunnittelumahdollisuutta. Koska olin jo liikkeellä, päädyin hoitamaan vielä kotimatkalla asioita ja olin siis sattumalta vasta tulossa kotiin, kun sain uuden puhelun yrityksestä.

Puhelun aihe oli minun kannaltani negatiivinen, sillä yritys kertoi valinneensa toisen kandidaatin ja minun jääneen siis toiseksi. Syy miksi jäin kakkoseksi? En asunut Salossa. Puhelun henki oli silti positiivinen ja huomasin tämän puhelun aikana konkreettisesti, kuinka olen hakuaikanani kasvanut ja pystyn ottamaan nämä kieltävät vastaukset positiivisesti vastaan. Olin kuitenkin saanut muutamia ideoita yrityksen haastattelussa esittämään kohteeseen ja puhelun jälkeen kotiin päästyäni päädyin näitä luonnostelemaan paperille.

Lähetin luonnoksista kuvan yritykselle ja sainkin sieltä vielä uuden puhelun, jossa esitettiin mielenkiinto osaamiselleni freelancerina. Olen aikaisemminkin saanut vastaavanlaisen kysymyksen ja vaikka tämä mahdollisuus kiinnostaisikin, pitäisi minulla olla mahdollisia asiakkaita ja projekteja tarpeeksi elääkseni, jotta tähän voisin ryhtyä.

Loppu

Olin haastattelupäivänä kirjannut jokaisen virittämön zoom päivässä mukana olleen yritys edustajan nimen ja koska minulla oli yksi haastatteluaika vapaana, käytin ajan etsimällä näiden edustajien yhteystietoja yritysten sivuilta ja googlesta. Osan kohdalla nimittäin yrityksen sivuilla ei näyttänyt nopeasti olevan löydettävissä yksittäisen henkilön yhteystietoja.

Kun sitten olin saanut kieltävän vastauksen tältä ensimmäiseltä yritykseltä, lähdinkin illalla kirjoittamaan sähköposteja. Tuona iltana kirjoitin muistaakseni seitsemälle edustajalle sähköpostia ja näistä kahdesta yrityksestä sain vastauksen. Toisessa kerrottiin, että pidetään mielessä ja toisessa viesti oli suoraan ei. Hyvältä siis näyttää taas.

Ohjelma ei ollut antanut kovin paljon aikaa yrityksille eikä osaajille, joten monet varmasti pyrkivät tekemään päätökset nopeasti ja varmaan suosivat alkuperäisiä haastatteluja. Käytännössä alkuperäisen yrityshaastattelupäivän ja päätöksen teon välille oli jätetty neljä päivää, ja tästäkin viimeinen oli vajaa. Minulle tämä siis tarkoitti, että mikäli en saisi uutta haastattelua järjestettyä kahden päivän sisällä, voisin kuitata ohjelmasta kieltävän tuloksen.

Viimeisen kokonaisen päivän lopussa olin jo hyväksynyt, että mahdollisuuteni päästä ohjelmaan olivat todennäköisesti menneet, mutta sainkin yhdeltä rekrytoijalta vielä tekstiviestiä, jos osaajakorttini saisi laittaa erääseen yritykseen. Annoin tälle luvan ja mainitsin, että olen kyllä itsekin yritystä yrittänyt tavoitella. Seuraavan viestin sain rekrytoijalta, kun päätösten piti olla jo tehty. Nyt kyseessä oli toinen yritys, joka vielä kaipasi osaajaa ja annoin jälleen luvan, vaikka myös tämä oli yritys, johon olin viestiä itsekin laittanut. Rehellisesti, vaikka toivoa tietenkin halusin pitää yhä yllä olin tässä vaiheessa jo hyväksynyt, että jäin niiden viimeisten kuuden karsiutujan joukkoon.

Lopulta sitten sainkin sen perinteisen "valitettavasti-" viestin ja näin pääsimme yhden kokemani hakuvaiheen tarinan loppuun. Työttömyyteni siis jatkuu ja haen yhä aktiivisesti yritystä, joka ei kompastu tutkinnossani sanaan "Taiteiden", näkee mahdollisen potentiaalin ja sen halun oppia ja kehittyä alan vajaasta työkokemuksesta huolimatta ja uskoo, että pystyn toteuttamaan sen mitä lupaan.

Rekrytointikoulutusprosessi

Halusin palata tällä viikolla kokemuksiini rekrytointikoulutuksista. Viimeisin kokemukseni on Markkinointivirittämöstä, mutta minulla on tällä hetkellä avoinna muitakin rekrytointikoulutuksia ja olen aikaisemminkin hakenut erilaisiin koulutuksiin.

Prosessi alkaa hakijan kannalta löydetyn rekrytointikoulutuksen ilmoituksen lukemisella ja mahdollisten yhteistyöyritysten ilmoittamien hakuilmoituksiin perehtymällä. Tämän jälkeen hakijalla on kaksi vaihtoehtoa: laittaa hakemus tai jättää hakemus täyttämättä. Blogini kannalta jatketaan siis hakemuksen kirjoittamisella.

Hakemus

Hakemukset ovat usein erilaisia riippuen kunkin rekrytointia hoitavan yrityksen tavoista. Markkinointivirittämössä hakemuksen teko oli melko kevyt. Täytin heidän laatiman lomakkeen ja liitin mukaan CV:ni. LIIKE hankkeeseen riitti sähköpostilla lähetetty CV ja kirjoitin pientä esittelyä sähköpostiin. Sarasella taas ohjelmiin haku on ollut hieman raskaampi, etenkin Code Academyn osalta. Sarasella täytetään pitkältä vaikuttava lomake, jossa kysytään niin osaamisesta, vahvuuksista, haasteista ja motivaatiostakin ja näiden lisäksi tietenkin erilaisesta IT osaamisesta pyydetään tietoa niin kokemuksen määrästä vuosina kuin myös minkä muotoista kokemus on (opinnot, työ, itsenäinen jne).

Tämän lisäksi rekrytoiviin koulutuksiin hakiessa pitää hyvin säännön mukaisesti täyttää TE-toimiston sivuilla lomake, jossa vaaditaan täyttämään laajalti tiedot koulutuksesta, työkokemuksesta, kielitaidosta, osaamisesta, motivaatiosta ja syistä miksi koulutukseen hakee. Lisäksi usein kysytään myös, mikäli koulutus tai sen osat järjestetään toisella paikkakunnalla, onnistuuko paikalle pääsy ja mahdolliset asumiskustannusten hoitaminen omakustanteisesti.

Seuraava vaihe: Haastattelut/tarkempi keskustelu/lisätietojen kerääminen

Markkinointivirittämössä seuraavaan vaiheeseen pääsystä tuli tieto sähköpostilla ja seuraava vaihe oli ryhmähaastattelu. Sähköpostissa annettiin hyvin tietoa haastattelun aikataulusta ja agendasta, mutta myös sitä seuraavista vaiheista annettiin jo esitietoa. Samassa sähköpostissa annettiin meille osaajille myös kaksi tehtävää: 1) Osaajakortin luonti heidän tarjoaman pohjan ja ohjeiden avulla, ja 2) yritysten hakuprofiileihin tutustuminen ja niiden pohjalta Google Formsiin Top 3 yritysten täyttäminen sekä muiden kiinnostavien yritysten merkintä. Tähän vaiheeseen olen Markkinointivirittämön haussa päässyt viime vuonnakin ja vinkkinä, nämä ennakkotehtävät olivat samat molempina vuosina.

Sarasen osalta hakemuksen seuraava vaihe on ollut usein videohaastattelu, jossa tallennat itsellesi sopivaan aikaan vastaukset laadittuihin kysymyksiin. Yhdessä Sarasen koulutuksessa tosin ennen tätä pääsin henkilökohtaisesti 10minuutin haastatteluun, jossa esittelin itseni ja vastailin haastattelijan kysymyksiin. Lisäksi sain tietenkin itse myös kysyä minua kiinnostavia asioita. Haastattelun aika oli lyhyt ja kompakti, joten oli hyvä, että ennen haastattelua sähköpostilla annettiin hieman raameja, joihin pystyin valmistelemaan esittelyäni. Haastattelua ennen suositeltiin katsomaan rauhassa heidän laatima video sekä pohtimaan valmiiksi esittelyyni motivaatiotani, miksi olen hakenut koulutukseen sekä omat edellytykset ja osaaminen koulutuksen kannalta. Lisäksi linjoille suositeltiin tulemaan ajoissa.

LIIKE hankkeen kohdalla haku on ollut mielestäni hieman lähempänä työn hakuprosessia. Lähetät hakemuksesi sähköpostilla ja mikäli osaamisesi kiinnostaa voit saada soittoa, jossa saatetaan kysyä tarkemmin tietyn alueen osaamisestasi lisää ja mielenkiinnoistasi tietynlaisia tehtäviä kohtaan. Tämän puhelun aikana usein kysytään myös saako CV:täsi välittää yritykseen, joka hakee osaajaa tehtävään X.

Eri tapoja ilmoittaa rekrytoitavista paikoista

Markkinointivirittämön prosessista kertoessani, mainitsin, että hakija voi lukea yritysten antamia työpaikkailmoituksia ja niiden pohjalta vaikuttaa hakuprosessin aikana mihin tehtäviin ja yrityksiin haluaa hakea. Tämä ei kuitenkaan ole normi, sillä joissain tapauksissa mukana voi olla yrityksiä, jotka eivät halua olla avoimesti esillä rekrytointikoulutuksen ilmoituksissa. Sarasella ja LIIKE hankkeessa törmäsin myös siihen, että osa yrityksistä on julkisesti nimellään etsimässä osaajaa, mutta osan kohdalla tarvitaan rekrytoivan yrityksen työtä, jossa rekrytoija tuo hakijan ja yrityksen yhteen. joskus yritys on voinut kertoa haettavasta paikasta, mutta olen nähnyt myös pelkästään yrityksen nimien ja mahdollisesti tehtävänimikkeen listauksen.

Itse näen kaikissa näissä tavoissa omat etunsa. Kun yritykset kertovat omilla nimillään haettavasta paikasta, voi hakija tutustua niin yritykseen kuin myös siihen paikkaan, johon osaajaa haetaan. Näin hakija voi itse arvioida kannattaako ohjelmaan hakea ja saada tuntumaa kiinnostavista yrityksistä ennen tapaamista. Kun taas yritysten nimiä ei ole kerrottu ollenkaan tai ilmoituksessa on minimaalisesti tietoa (vain yrityksen nimi tai listattu vain esimerkki haettavista tehtävänimikkeistä), lähtee hakija prosessiin mukaan vähän sokeana. Tässä on omat hyvät ja huonot puolensa: hakijan ei tarvitse tällä tavoin pohtia mihin yritykseen voisi haluta ja laskea kuinka monta mahdollisuutta on päästä ohjelmaan, vaan hän saa luottaa rekrytoijiin, jotka tuovat hakijan ja yritykset parhaansa mukaan yhteen. Huonona puolena taas voi nähdä sen, että hakija ei voi kohdentaa hakemustaan tiettyyn yritykseen esiintyäkseen mahdollisimman vahvana tälle. Lisäksi pelkkien tehtävänimikkeiden kirjaaminen rekrytointikoulutuksissa, voi jättää hakijalle päähän kysymysmerkkejä, mitä tehtävät oikeasti sisältävät, sillä tehtävänimikkeet voivat sisältää eri tehtäviä ja eri osaamista yrityksestä toiseen siirtyessä. Nimikkeet voivat siis jättää tulkinnan varaa haettavan osaajan tasovaatimuksista ja tehtävään tarvittavan osaamisesta.

Jatkan ensi viikolla tästä aiheesta ja kerron tuolloin lisää etenkin kokemuksistani Markkinointivirittämön hakuprosessista, jossa pääsin tänä syksynä askeleen pidemmälle kuin viime vuonna. Voisin sanoa, että ensi viikolla pääsette lukemaan tiukkoja tarinan juonen käänteitä liittyen kokemaani hakuprosessiin.

Stressiä työnhausta

Viimeiset kolmisen viikkoa ovat olleet minulle eri tavoin stressaavia. Ensimmäinen viikko näistä kului minulla hyvin tehokkaalla työnhakuun kulutetulla ajalla. Tähän kuului niin CV:n kuin hakemuskirjeiden päivittelyä ja tietenkin niiden hakemusten tekoa. Kyseisenä viikkona pidin kirjaa siitä ajasta, jonka kulutin jotenkin työnhakuun ja tuon viikon saldona oli 21,5 tuntia työnhakua. Tuon viikon lopussa minulla alkoi olla työnhaun osalta jo hiukan stressiä ja loppuun palamisen maku suussa, joten päätin seuraavana viikkona ottaa työnhaun osalta hieman rennommin.

Olin tosin ilmoittautunut tuon toisen viikon lopussa järjestettäviin golf kisoihin. Koska kauteni ei ole sujunut kovin mallikkaasti, päätin aloittaa viikon rentouttavasti golf kierroksella. Tuon kierroksen aikana minulla oli kyllä ihan hyviä onnistumisia pelissä ja toisaalta opin, että ohitustilanteissa minulla tykkää peli mennä sekaisin, kun ajattelen vain että pitää saada reippaasti tarpeeksi väliä takana tuleviin, jotta kaikkien peli pysyy sujuvana. Tuona viikkona päädyin lopulta pyörimään golf kentällä yhteensä neljänä päivänä ja niistä kolme päivää vietin kentällä pelaten. Tähän viikkoon kuului siis yksi harjoitus kierros, kaksi kilpailua ja yksi golfin tekniikka treeni. Tein myös tämän kaiken ohella hieman työnhakua, mutta en läheskään samalla tasolla kuin ensimmäisellä viikolla. Toisen viikon lopussa tosin golfin osalta seisoi kiitos, kun olimme parikilpailussa toisena. Viikko ei kyllä lopulta toiminut oikein stressin purkamisessa.

Viimeinen viikko taas ollaan oltu jännityksessä ja passissa rekrykoulutuksen kanssa, sillä viikko aloitettiin kevyesti 6 tunnin zoom sessiolla, jonka jälkeen meille lähetettiin jokaisen oma aikataulu seuraavaa päivää varten ja suositeltiin tutustumaan yrityksiin huolellisesti nettisivuista liikevaihtoon ja sosiaaliseen mediaan sekä yritysten antamaan työpaikkailmoitukseen. Näiden lisäksi meitä kehotettiin suunnittelemaan esittelyteksti, jonka voimme lähettää yrityksille, joiden kanssa meillä ei ole haastattelua sovittuna tiistaille ja miettimään mitä haluamme haastatteluissa sanoa ja kysyä. Pikku homma ja niin edespäin? Minulla tämä tarkoitti ensin pakollista taukoa koneesta, jonka jälkeen kulutin ehkä pari kolme tuntia näitä mainittuja asioita tehden. Jouduin kuitenkin jättämään osan tästä työstä vielä seuraavalle päivälle ennen 4 tunnin zoom sessiota. Saatan joskus vielä palata tarkemmin rekrykoulutuksista saamiini kokemuksiin tarkemmin ja tuolloin voin analysoida ja avata tätäkin prosessia syvällisemmin, mutta tiistain tunnelmat olivat positiiviset. Kahdesta haastattelusta toinen oli mennyt mielestäni erittäin hyvin ja koin hyvän yhteyden ja mahdollisuudet päästä vihdoinkin töihin. Keskiviikko meni uudella haastattelulla tämän yrityksen kanssa ja olin edelleen erittäin toiveikas ja yrityksessä olevat monipuoliset mahdollisuudet tuntuivat hyvältä, mutta lopulta sain kuitenkin jälleen kieltävän vastauksen. Tämä hylkäys ei tietenkään ollut se mitä toivoin ja kyseinen yritys oli mielestäni ollut koulutuksessa minulle ehkä paras vaihtoehto, vaikka vaikeahan sitä on arvioida, kun kaikkien yritysten kanssa ei päässyt tarkemmin keskustelemaan.

Tuon hylkäyksen kohdalla huomasin kuitenkin jotain: en enää kokenut hylkäävää keskustelua yhtä pahana tilanteena tai taistellut lukkoon menemisen kanssa niin kuin hakuaikani alussa. Tämä oli erittäin hyvä, sillä tämä hylkäävä keskustelu käytiin puhelimitse reaaliajassa. Pystyin yritykselle toivomaan onnea jatkoon ja pysyin hyvin asiallisena ja positiivisena tilanteessa. Olisin tietenkin ennemmin kuullut saaneeni paikan, mutta pystyin hylkäävän vastauksen kanssa elämään ja jättämään asian taakseni. Tuona iltana laitoin useammalle muulle samassa koulutushankkeessa mukana olevalle yritykselle viestiä, sillä olin etsinyt netistä mahdollisimman monen yrityskontaktin yhteystietoja ja toivoin vielä parasta. Halusin olla avoin kaikille mahdollisuuksille ja sainkin parista yrityksestä vastauksia viesteihini, eivät nämäkään kovin lupaavia olleet, mutta vastauksia kuitenkin. Torstai ja perjantai meni minulla odotellessa ja toivoessa. Heräsin aamulla aikaisin, jos vaikka saisin jostain viestiä ja kutsun haastatteluihin ja jokainen puhelimen piippaus piti tarkistaa mahdollisten sähköpostivastausten varalta. En halunnut varata oikein mitään menoa, jotta pystyisin tarvittaessa haastatteluihin osallistumaan ja näin ollen viikko kului jatkuvassa pienessä jännityksessä. Perjantaina, kun virallinen työpäivä kului loppuun pystyin jo arvaamaan mikä vastaus minua maanantaina odottaisi.

Toki torstaihin ja perjantaihinkin sisältyi muutakin kuin odottamista. Sain kahdesta muusta rekrykoulutuksesta yhteydenottoa ja näiden prosessit ovat käynnissä. Ja kyllä, minulla on avoinna useita rekrykoulutuksia sekä varsinaisia työhakemuksia. Viikonloppuna maksoin stressiäni takaisin väsymyksenä ja saamattomuutena. Nukuin pitkiä yöunia, tai niin pitkiä kuin oma ja hoitokoira soivat, ja päivisin tehtävälistan aloittamisessa kesti ja tarvitsi motivointia. Perjantaina kulutin aikaani kasvimaan satoa keräten ja käsitellen ja lauantaina taistelin itseni kauppaan hakemaan hieman täydennystä kaappiin. Olen tarjonnut kasvimaani sadosta isäni töihin pitkän osan kesää aamukahvipöytään kurkkua ja pari kertaa muutakin jakoon, sillä sato on ollut kohtuullisen onnistunut useammalta osalta tänä vuonna. Tänä vuonna olen myös päässyt kokeilemaan erilaisia tapoja säilöä tätä satoa ja etenkin kurkkua, jota isäni saa syödä perinteisten säilykekurkkujen muodossa varmaan koko talven 😂. Itse en siis oikein välitä säilykekurkuista ja minulle kasvimaani antimista odotetuimpia antimia ovat etenkin mansikat, joita on tänä vuonna eksynyt hieman jopa pakkaseenkin asti.

Viimeiseksi koonniksi voisin sanoa vielä, että positiivisesti eteenpäin ja uusia pettymyksiä kohti? 😏 Ei mutta oikeasti, eipä tässä muuta voi tehdä kuin mennä eteenpäin ja onhan sen valinnan joskus pakkoa jo osua minuunkin, vaikka ihan surkean arpaonnen omaankin.