Viimeiset kolmisen viikkoa ovat olleet minulle eri tavoin stressaavia. Ensimmäinen viikko näistä kului minulla hyvin tehokkaalla työnhakuun kulutetulla ajalla. Tähän kuului niin CV:n kuin hakemuskirjeiden päivittelyä ja tietenkin niiden hakemusten tekoa. Kyseisenä viikkona pidin kirjaa siitä ajasta, jonka kulutin jotenkin työnhakuun ja tuon viikon saldona oli 21,5 tuntia työnhakua. Tuon viikon lopussa minulla alkoi olla työnhaun osalta jo hiukan stressiä ja loppuun palamisen maku suussa, joten päätin seuraavana viikkona ottaa työnhaun osalta hieman rennommin.
Olin tosin ilmoittautunut tuon toisen viikon lopussa järjestettäviin golf kisoihin. Koska kauteni ei ole sujunut kovin mallikkaasti, päätin aloittaa viikon rentouttavasti golf kierroksella. Tuon kierroksen aikana minulla oli kyllä ihan hyviä onnistumisia pelissä ja toisaalta opin, että ohitustilanteissa minulla tykkää peli mennä sekaisin, kun ajattelen vain että pitää saada reippaasti tarpeeksi väliä takana tuleviin, jotta kaikkien peli pysyy sujuvana. Tuona viikkona päädyin lopulta pyörimään golf kentällä yhteensä neljänä päivänä ja niistä kolme päivää vietin kentällä pelaten. Tähän viikkoon kuului siis yksi harjoitus kierros, kaksi kilpailua ja yksi golfin tekniikka treeni. Tein myös tämän kaiken ohella hieman työnhakua, mutta en läheskään samalla tasolla kuin ensimmäisellä viikolla. Toisen viikon lopussa tosin golfin osalta seisoi kiitos, kun olimme parikilpailussa toisena. Viikko ei kyllä lopulta toiminut oikein stressin purkamisessa.
Viimeinen viikko taas ollaan oltu jännityksessä ja passissa rekrykoulutuksen kanssa, sillä viikko aloitettiin kevyesti 6 tunnin zoom sessiolla, jonka jälkeen meille lähetettiin jokaisen oma aikataulu seuraavaa päivää varten ja suositeltiin tutustumaan yrityksiin huolellisesti nettisivuista liikevaihtoon ja sosiaaliseen mediaan sekä yritysten antamaan työpaikkailmoitukseen. Näiden lisäksi meitä kehotettiin suunnittelemaan esittelyteksti, jonka voimme lähettää yrityksille, joiden kanssa meillä ei ole haastattelua sovittuna tiistaille ja miettimään mitä haluamme haastatteluissa sanoa ja kysyä. Pikku homma ja niin edespäin? Minulla tämä tarkoitti ensin pakollista taukoa koneesta, jonka jälkeen kulutin ehkä pari kolme tuntia näitä mainittuja asioita tehden. Jouduin kuitenkin jättämään osan tästä työstä vielä seuraavalle päivälle ennen 4 tunnin zoom sessiota. Saatan joskus vielä palata tarkemmin rekrykoulutuksista saamiini kokemuksiin tarkemmin ja tuolloin voin analysoida ja avata tätäkin prosessia syvällisemmin, mutta tiistain tunnelmat olivat positiiviset. Kahdesta haastattelusta toinen oli mennyt mielestäni erittäin hyvin ja koin hyvän yhteyden ja mahdollisuudet päästä vihdoinkin töihin. Keskiviikko meni uudella haastattelulla tämän yrityksen kanssa ja olin edelleen erittäin toiveikas ja yrityksessä olevat monipuoliset mahdollisuudet tuntuivat hyvältä, mutta lopulta sain kuitenkin jälleen kieltävän vastauksen. Tämä hylkäys ei tietenkään ollut se mitä toivoin ja kyseinen yritys oli mielestäni ollut koulutuksessa minulle ehkä paras vaihtoehto, vaikka vaikeahan sitä on arvioida, kun kaikkien yritysten kanssa ei päässyt tarkemmin keskustelemaan.
Tuon hylkäyksen kohdalla huomasin kuitenkin jotain: en enää kokenut hylkäävää keskustelua yhtä pahana tilanteena tai taistellut lukkoon menemisen kanssa niin kuin hakuaikani alussa. Tämä oli erittäin hyvä, sillä tämä hylkäävä keskustelu käytiin puhelimitse reaaliajassa. Pystyin yritykselle toivomaan onnea jatkoon ja pysyin hyvin asiallisena ja positiivisena tilanteessa. Olisin tietenkin ennemmin kuullut saaneeni paikan, mutta pystyin hylkäävän vastauksen kanssa elämään ja jättämään asian taakseni. Tuona iltana laitoin useammalle muulle samassa koulutushankkeessa mukana olevalle yritykselle viestiä, sillä olin etsinyt netistä mahdollisimman monen yrityskontaktin yhteystietoja ja toivoin vielä parasta. Halusin olla avoin kaikille mahdollisuuksille ja sainkin parista yrityksestä vastauksia viesteihini, eivät nämäkään kovin lupaavia olleet, mutta vastauksia kuitenkin. Torstai ja perjantai meni minulla odotellessa ja toivoessa. Heräsin aamulla aikaisin, jos vaikka saisin jostain viestiä ja kutsun haastatteluihin ja jokainen puhelimen piippaus piti tarkistaa mahdollisten sähköpostivastausten varalta. En halunnut varata oikein mitään menoa, jotta pystyisin tarvittaessa haastatteluihin osallistumaan ja näin ollen viikko kului jatkuvassa pienessä jännityksessä. Perjantaina, kun virallinen työpäivä kului loppuun pystyin jo arvaamaan mikä vastaus minua maanantaina odottaisi.
Toki torstaihin ja perjantaihinkin sisältyi muutakin kuin odottamista. Sain kahdesta muusta rekrykoulutuksesta yhteydenottoa ja näiden prosessit ovat käynnissä. Ja kyllä, minulla on avoinna useita rekrykoulutuksia sekä varsinaisia työhakemuksia. Viikonloppuna maksoin stressiäni takaisin väsymyksenä ja saamattomuutena. Nukuin pitkiä yöunia, tai niin pitkiä kuin oma ja hoitokoira soivat, ja päivisin tehtävälistan aloittamisessa kesti ja tarvitsi motivointia. Perjantaina kulutin aikaani kasvimaan satoa keräten ja käsitellen ja lauantaina taistelin itseni kauppaan hakemaan hieman täydennystä kaappiin. Olen tarjonnut kasvimaani sadosta isäni töihin pitkän osan kesää aamukahvipöytään kurkkua ja pari kertaa muutakin jakoon, sillä sato on ollut kohtuullisen onnistunut useammalta osalta tänä vuonna. Tänä vuonna olen myös päässyt kokeilemaan erilaisia tapoja säilöä tätä satoa ja etenkin kurkkua, jota isäni saa syödä perinteisten säilykekurkkujen muodossa varmaan koko talven 😂. Itse en siis oikein välitä säilykekurkuista ja minulle kasvimaani antimista odotetuimpia antimia ovat etenkin mansikat, joita on tänä vuonna eksynyt hieman jopa pakkaseenkin asti.
Viimeiseksi koonniksi voisin sanoa vielä, että positiivisesti eteenpäin ja uusia pettymyksiä kohti? 😏 Ei mutta oikeasti, eipä tässä muuta voi tehdä kuin mennä eteenpäin ja onhan sen valinnan joskus pakkoa jo osua minuunkin, vaikka ihan surkean arpaonnen omaankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti