Hylkäyskirjeiden yleinen rakenne

Halusin tällä viikolla puhua hieman niistä hylkäyskirjeistä ja omista kokemuksistani niiden saamisessa.

Uuden työpaikkani hyväksymisen jälkeen olen saanut vielä samaan aikaan avoinna olevista hauista vastauksia ja yleisimmin vastaukset ovat olleet hyvin standardisoituja valitettavasti viestejä. Oman kokemukseni mukaan yleisimmin hylkäyskirjeet koostuvat seuraavista elementeistä:

• Kiitos hakemuksesta
• Kerrotaan, että hakijoita oli paljon tai enemmän kuin yritys odotti
• Kerrotaan, että juuri sinun tai useamman hakijan osaaminen kiinnosti
• "Olemme tehneet valintamme"
• Valittelut, että et päässyt jatkoon
• Perustelut päätökselle
• Kehotus seurata yrityksen kanavia (niin sosiaalisia kuin työnhaku) tulevia avoimia paikkoja ajatellen.

Tämä viestirakenne tarjoaa jossain määrin vastauksia kaikkiin hakijoiden kysymyksiin ja näin tekee asiasta helpompaa yritykselle, jonka ei tarvitse käydä jokaisen hakijan kanssa läpi syitä, miksi yritys teki valintansa. Tämä voidaan taata etenkin, jos yritys lisää viestiinsä valittelut, että suuren hakijamäärän vuoksi yritys ei pysty tarjoamaan henkilökohtaista palautetta.

Hakujen kertyessä opin pian huomaamaan useimmat viestit, jotka ovat muotista tehtyjä ja lähetetään vain samanlaisena kaikille hakijoille. Tuolloin hakijoiden taidoista kertova osio on hyvin geneerinen tai pelkästään selitys, että he saivat hyviä hakemuksia monilta kiinnostavilta ja osaavilta hakijoilta.

Toisenlainen työpaikka

Viime viikolla kerroin aloittaneeni uudessa työpaikassa ja opettelevani minulle uudenlaisia tehtäviä. Tällä viikolla ajattelin kertoa erään toisen työpaikasta, nimittäin oman koirani. Olen jo useamman vuoden toiminut vapaaehtoisena Suomen Karva-kaverit ry:n toiminnassa Pikin kanssa ja saanut kokemusta useammasta erilaisesta tilaisuudesta ja vierailusta. Viime vuoden lopusta testautin mukaan myös vanhempieni koiran ja käyn nyt molempien kanssa vierailuilla.

Koirat voivat työskennellä monenlaisissa tehtävissä tullin ja poliisin toiminnan lisäksi pelastustehtävissä ja homekoiriakin on olemassa. Meidän osaltamme Karva-kaverit toiminta on Pikille osunut työpaikka, jossa käydään vierailuilla. Valitsen molempien koirien kohteet sen mukaan, missä koirat tuntuvat viihtyvän ja näin kummallekin on muotoutunut hieman omiakin vierailukohteita. Olen myös käynyt molempien kanssa samassa paikassa keikalla esimerkiksi tapahtumassa, jossa olen ensin yhden koiran kanssa paikalla ja vaihdan sitten toiseen koiraan.

Viime aikoina olen huomannut Pikillä ominaisuuksia, joiden uskon toimivan Karva-kavereiden toisessa vierailumuodossa, nimittäin etätoiminnassa. Lähivierailuilla harvoin voidaan esitellä kuinka paljon Piki oikeasti osaakaan ja etätoiminta tarjoaa mahdollisuuden näyttää Pikille mukavammassa ympäristössä, eli esimerkiksi kotona, eri temppuja ja taitoja. Näiden pohdintojen johdattelemana suoritimmekin tänään Pikin kanssa etätoimintaan arvioinnin ja pääsemme toivottavasti pian tähänkin toiminnan muotoon mukaan.

Uusia kokemuksia ja uusi työ

On jälleen tullut aika kertoa jotain, jonka kanssa olen elänyt jo noin kuukauden. Nimittäin urallani puhaltavat jälleen uudenlaiset tuulet, kun siirryn uusiin tehtäviin ja olen näihin alkanut asettautua ja tutustua uuteen työympäristööni. Osa tehtävistä sujuu jo hyvin ja toisten kanssa vielä harjoittelen ja kehitän taitojani.

Tällä kertaa muutoksen suunta oli itselleni yllättävä, mutta silti osaamistani hyödyntävä, ja olenkin päätynyt koulutuksen puolelle auttamaan tulevaisuuden osaajia kehittymään ammattilaisiksi. Samalla pääsen edelleen hyödyntämään taitojani alalla ja visuaalisessa suunnittelussa.

Olen aloittanut töissäni avoimin mielin, vaikka opetustyö on tuntunut kokemuksena ajoittain hieman pelottavaltakin, paremman kuvauksen puuttuessa, sillä minulla ei ole minkäänlaista historiaa opetuksessa ja en ennen töiden aloitusta ollut nähnyt itseäni opetustyön parissa. Virheitä olen varmasti jo tehnyt, osan niistä olen itsekin huomannut ja osa voi olla minulta mennyt ohi, mutta olen tiedostamani virheet käsitellyt ja pyrin näistä oppimaan seuraavaa kertaa varten. Tämän lisäksi opettelen asioita muilta opettajilta kysymällä ja havainnoimalla sekä omia oppimiskokemuksiani muistellen. Myös kaveripiirini osaamista olen hyödyntänyt apua kysyen.

Opin joka viikko uutta työssäni ja pyrin oppimaan kohtaamistani haasteista. Jo pari viikkoa sitten osasin valmistautua paremmin oppitunnin pitämiseen, kun sitä edeltävillä kerroilla yritin asioita oppia lennosta samalla, kun opetan. Sivu kommenttina, tämä asioiden hatusta vetäminen ei ollut mielestäni kovin toimiva tapa, vaikka sillä saatoin selvitä tunnista, niin en varmasti pystynyt parhaimpaani.

Pyrin käyttämään vapaa-aikaani (kohtuullisuuden rajoissa) asioiden opetteluun ja kertaamiseen, jotta olisin valmistautunut opetuspäiviin. Toivottavasti siirryn siis pikkuhiljaa aloituksen pinnalla räpiköinnistä ennakoivaan toimintaan.

Miten eri tavat oppia toimivat arjessa?

Tällä viikolla halusin jatkaa vielä viime viikon aiheesta.

Mitä nämä eri tavat opetella asioita sitten kertovat meistä? Ainakin sen, että jokainen oppii omalla tavallaan. Yksi oppii parhaiten lukemalla, toinen kuuntelemalla, kolmas kirjoittamalla, neljäs asioita havainnoimalla ja viides tekemällä. Tapoja siis on yhtä monta kuin ihmisillä on aistejakin, jos ei enemmän.

Itse olen alkanut etenkin aikuisella iällä oppimaan, että minulle mahdollisesti tehokkain tapa oppia asioita on niiden tekeminen. Lapsuudessani ja nuoruudessani, ei ollut mahdollista käyttää niin laajalti erilaisia oppimisen keinoja, kuin nykyään koulussa jo voidaan tarjota, mutta maailman ja teknologian kehittyessä meille tulee aina enemmän mahdollisuuksia oppia uutta.

Kun nyt koulussa voidaan asioita opettaa hyödyntäen internettiä ja teknologiaa eri pelien, videopuheluiden ja muiden sovellusten muodossa ja kuka tietää, voimme tulevaisuudessa oppia asioita yhä enemmän esimerkiksi VR (Virtual reality) tai AR (Augmented reality) teknologiaa hyödyntäen. Toisaalta teknologian kehittyessä ja lisääntyessä opetuksessa, jää jotkin opetustavat varmasti vähemmälle tai kokonaan pois käytöstä. Muutoksella on aina kaksi puolta ja niin on uusien opetustapojen aloittamisella ja vanhojen jättämiselläkin. Oppilaat, jotka voisivat oppia asioita tehokkaammin niin sanotusti vanhalla tavalla, joutuvat tekemään enemmän töitä oman oppimistavan löytämiseksi, mutta toisaalta oppilaille esitettään uusi tapa oppia, jonka yleensä on tutkittu toimivan tehokkaammin suurimmalla osalla oppilaista.

Loppupäätelmänä voisin sanoa, että mikään tietty oppimisen tapa ei ole toista parempi. Oppimisen tavat voidaan laittaa järjestykseen vain subjektiivisesti, eli kyseessä on jokaisen henkilökohtainen näkemys omien kokemusten ja taustojen pohjalta, mikä oppimisen keino toimii parhaiten itselle, ja mikä taas ei ole tehokas. Itse opin parhaiten tekemällä sekä havainnoimalla tehtävää toimintaa, mutta yhtenä esimerkkinä voin mainita myös veljeni, joka oppii asioita hyvin tehokkaasti lukemalla. Kumpikaan näistä tavoista ei ole toista parempi, vaikka veljeni oppimistapa oli peruskoulussa varmasti toimivampi kuin omani. Toisaalta ohjauduimme molemmat aikuisella iällä omille aloille, joissa voimme hyödyntää juuri omia vahvuuksia ja parhaita tapoja oppia uutta.