Voimavarojen jako

Olen maininnut jo useampia kertoja, kuinka jokaisen on määriteltävä, miten jakaa omat voimavaransa.

Työstän tätä edelleen itsekin ja valon lisääntyessä tiedän, että omatkin voimavarani todennäköisesti alkavat jälleen kasvaa ja pystyn jakamaan enemmän aikaa useampiin tehtäviin. Joskus kuitenkin tuntuu, että tekemistä on liikaa ja tämä nostaa riskiä mennä lukkoon. Olen jo oppinut, että toimivin tapa purkaa tämä lukko, on ensinnäkin ottaa askel taaksepäin ja rauhoittaa tilannetta hieman. Tämän jälkeen on vain valittava yksi näistä tehtävistä ja lähteä siitä liikkeelle.

Toinen näitä lukkoja helpottava toimintatapa on pitää huolta myös henkisestä levosta. Näitä haasteita ja solmuja ei kannata ajatella jatkuvasti ja olisi tärkeää ainakin yrittää päästää näistä asioista irti työajan, tai työttömänä ollessa tähän työnhakuun määritellyn ajan, ulkopuolella. Uskokaa tai älkää, työttömän ei tarvitse olla "töissä" aina, vaan on ihan ok määritellä itselle niin sanotusti työaika, jonka sisällä tekee työnhakua ja ulkopuolella viettää aikaa palautuen sekä omia harrastuksiaan tehden. Itselleni tämä ajatusten pois sulkeminen voi olla haaste, mutta olen oppinut hyödyntämään harrastuksiani ja mielenkiintojani antaakseni itselleni taukoa.

Kun tilanne on päässyt siihen pisteeseen, että edessäsi tuntuu nousevan pystysuora seinä tai jättimäinen solmukasa, voi tilanne tuntua mahdottomalta ratkaista. Paras keino olisi yrittää hallita tilannetta etukäteen, jotta tilanteeseen ei joudu, mutta tilanteen ratkaisuksi parasta on rauhoittaa tilanne, sillä hätäillen saadaan harvoin hyvää tulosta. Kuten jo aikaisemmin sanoin, usein kannattaa aloittaa ottamalla askel, tai useampi, taaksepäin ja arvioida ensin kokonaistilanne, jonka avulla voi päätellä paremmin, mistä kannattaa lähteä liikkeelle. Mikäli tilannetta ei rauhoita ja katso kokonaiskuvaa, voi päätöstä tehdessä jäädä jotain hyvinkin tärkeää huomaamatta ja tämä tärkeä seikka voi nousta suuremmaksi ongelmaksi myöhemmin.

Oman alan tehtävien tekemisen ilo

Parin edellisen viikon aikana olen maininnut lyhyesti, kuinka olen viimein ehtinyt perehtyä erääseen hakemukseen, jossa pääsisin tekemään omaan alaani liittyvää työtä. Tämä hakemus siis vaati ennakkotehtävän, jossa hakijan on tarkoitus antaa yritykselle esimakua omasta suunnittelutyylistä. Työnhakijan näkökulmasta kyseisen tehtävän tekemisen voi nähdä kahdesta näkökulmasta. Positiivisesti ajatellen tehtävä mahdollistaa hakijalle uuden keinon osoittaa taitonsa ja motivaationsa alan tehtävissä, mutta kortin kääntöpuolelta katsottuna tehtävä on jälleen uusi "este", jonka yli pitää päästä töitä hakiessa.

Kun luin kyseisen työilmoituksen ensimmäisen kerran, voimavarani olivat jo sidottu hyvin tiukasti muihin asioihin ja tavallisten työnhaun materiaalien lisäksi tehtävä ennakkotehtävä laittoi minut todella pohtimaan, haluanko todella hakea paikkaa. Kyseinen ilmoitus kuitenkin oli herättänyt mielenkiintoni ja palasin yhä uudelleen lukemaan ilmoitusta samalla harkiten kaikkia työilmoitukseen vastaamiseen liittyviä asioita. Kyseisessä paikassa oli myös toinen muuttuja, joka minun oli huomioitava ja pohdittava tarkoin: Olisinko valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle? Työnhakuni alussa toivoin todella voivani jäädä Turkuun, mutta ajan kulkiessa eteenpäin olen alkanut myös pohtia, mitä uusi paikkakunta voisi minulle tarjota. Olenhan jo koko elämäni nähnyt, mitä Turku voi minulle tarjota aina lapsuusajasta nuoren aikuisen ja juuri työelämän alussa olevan näkökulmaan asti. Täytyy kyllä sanoa, että viimeinen vuosi on avannut hieman silmiäni, mitä Turussa työntekijöiltä halutaan, ja tämä ei ole kovin positiivinen näkökulma nuoren aikuisen näkökulmasta. Toki tämä näkökulma voi olla vain minun kokemukseni ja useamman pienen asian kokoama summa.

Vuoden vaihteessa tilanteeni muuttui ja tähän aikaan liittyvät pyhät mahdollistivat ennakkotehtävään perehtymisen. Päädyinkin tekemään tehtävän ja liitin hakemukseeni kaikki tarvittavat liitteet.

Tämä ennakkotehtävä oli mahdollista tehdä kolmella eri tavalla. Olin alun perin suunnitellut tekeväni tehtävän visuaalisen suunnittelun näkökulmasta, mutta kaksi muutakin kiinnostivat. Visuaalisen suunnittelun tehtävänantoa lukiessani mieleeni tuli UX suunnitteluun liittyvä idea (olin jo aikaisemmin lukenut kaikki kolme tehtävänantoa, mutta en vielä perehtynyt niihin kovin syvällisesti). Palasinkin UX suunnittelun tehtävänantoon ja vahvistin, että ideani sopisi todella tehtävänantoon. Tämän takia päädyin vaihtamaan tehtävää. Toinen vaihtoani vahvistava tekijä oli toiveeni päästä UX suunnittelua vastaaviin tehtäviin, vaikka suunnittelun visuaalinen puoli kiinnostaa myös paljon. Minulla oli jo kokemusta visuaalisesta suunnittelusta ja siksi ajattelin kyseisen tehtävän vahvistavan mahdollisuuksiani päästä yrityksen avoinna olevaan tehtävään, mutta minulla on ollut UX suunnittelua (ja palvelumuotoilua) kohtaan mielenkiinto oppia lisää ja päästä toteuttamaan näitä tehtäviä.

Tehtävää suunnitellessani pidin parhaani mukaan kirjaa käyttämästäni ajasta, mutta halusin myös toteuttaa suunnittelumenetelmiä ja käyttää tätä tehtävää mahdollisuutena virkistää ja pitää tätä osaamista yllä. Tehtävän sisältämä suunnitelmien visualisointi oli hyvin mielekästä ja olisin mielelläni jatkanut kyseisen tehtävän tekemistä aina XD prototyyppiin asti, jotta olisin voinut tallentaa käyttötilanteesta videon. Minun oli kuitenkin pidettävä kiinni siitä, mitä kyseinen tehtävänanto vaati niin ajankäytön kuin vaadittavan sisällön suhteen.

Voimavarat vs. arki ja muut muuttujat

Miten jakaa voimavaroja työn, työnhaun, uuden oppimisen ja muiden vapaa-ajan tehtävien välillä?

Tähän kysymykseen ei ole olemassa oikeaa vastausta, vaan jokaisen tulee tehdä itselleen oikeita päätöksiä oman jaksamisen ja tarvittavien tehtävien tekemisen kannalta. Itse olen paininut tämän asian kanssa jo jonkin aikaa, ja tämän takia työnhakuni ei ole välttämättä niin tehokasta kuin toisella henkilöllä saattaa olla. En ole ollut kovin aktiivisesti rekrytoijien kimpussa soittamalla tai muulla tavoin viestien, sillä olen pyrkinyt pitämään yllä jossain määrin tarpeeksi aktiivisia hakemuksia, jotta minulla on ns. useampi kuponki lotossa, jota myös työnhauksi kutsutaan.

Työnhaun lisäksi olen ollut myös töissä syyskuusta alkaen, ja olen aina halunnut tehdä töissä parhaani, jotta pystyn todistamaan taitoni ja haluni kehittyä työtehtävissä. En kuitenkaan kokenut perustelluksi kehittää kaikkia taitojani eri asioiden parissa työajan sisällä, joten olen omalla ajallani kerrannut kieliosaamistani niin ruotsin kuin espanjankin osalta. Tämän lisäksi opettelen web development asioihin liittyvää koodausta ja tarkemmin etenkin html koodia osittain vapaa-ajallani, vaikka joissain tilanteissa kyseisten asioiden opettelu on ollut myös perusteltua työajan sisällä.

Tämän lisäksi päivittäisiin ja viikoittaisiin tehtäviini kuuluu myös koirani kanssa ajan viettäminen sekä perustarpeiden kohtaaminen ja pyrin pitämään liikunnan osana arkeani kotini hoitamiseen liittyvien asioiden ohella. Näiden asioiden tasapainottaminen voi ajoittain olla haaste ja minun on jokaisessa tilanteessa harkittava mitkä asiat ovat suurempia prioriteetteja, mikäli arjessa tulee yllättäviä muuttujia tai tilanteita. Yksi tällainen tilanne oli eräs työhakemus, joka ei ollut sisällöltään samanlainen kuin muut ja vaati siis lisää työtä. Tämän hakemuksen tekemiseksi, minun oli arvioitava olisiko kyseisen hakemuksen lähetys sen vaatimien uhrauksien arvoinen.

Nämä ovat olleet muutamia minun priorisoimiani asioita, mutta näiden takana on myös asioita, joita toivon tulevaisuudessa vielä voivani toteuttaa (kuten muutamien eri ohjelmistojen opettelu tai paremmin haltuunotto), mutta toistaiseksi nämä ovat vielä alempana listassa ja joutuvat odottamaan.

Toiselle nämä minun priorisoimani asiat eivät ehkä ole samassa järjestyksessä tai osa näistä voi jopa puuttua kokonaan ja näin ollen tämän henkilön arki näyttää varmasti hyvin erilaiselta minun arkeeni verrattuna. 

Oman alan tehtävien ilo

Tällä viikolla halusin analysoida ja tuoda esille, miltä eri työtehtävät voivat tuntua. Tämän paremmin en johdantona pysty aihettani kuvailemaan.

Olen tehnyt elämäni aikana jo useampaa erilaista tehtävää, ja kun viime aikoina olen päässyt tekemään etenkin visuaaliseen suunnitteluun liittyviä tehtäviä, olen huomannut selvän eron näiden omien vahvuuksieni/itselleni mieluisimpien tehtävien, ja selvemmin omien vahvuuksieni ulkopuolella olevien tehtävien välillä.

Kun teen omia vahvuuksiani käyttäviä tehtäviä tekeminen tuntuu kevyeltä ja aika yksinkertaisesti häviää. Tekeminen on toisin sanoen vaivatonta. Toisaalta taitojani haastavat tehtävät ovat lisänneet itsevarmuuttani osaamistani kohtaan. Olen myös kokenut täysin olemassa olevan osaamiseni ulkopuolella olevien tehtävien teon ja tuolloin stressin määrä on aluksi suurempi, mutta näissä tilanteissa suurin tekijä stressin purkuun ja uusien taitojen kehittämiseen on ollut työkaverit ja/tai perehdyttäjäni. Esimerkiksi kaupungille töihin tullessani, minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta SAP, Personec jne. ohjelmista ja Excelin osaamisenikin oli hyvin perustasolla. Tuolloin sain suuren avun perehdyttäjältäni, joka kertoi, miten tehtävät tehdään, jaksoi auttaa minua korjaamaan tekemäni virheet ja näin opin käyttämään tarvittavia ohjelmia ja opin nopeasti toimimaan tehtävissä itsenäisesti. Lähtiessäni näistä tehtävistä, koin hallitsevani kyseiset tehtävät ja sijoittaisin ne jo mukavuusalueelleni.

Tästä ilmiöstä oli puhetta myös käymässäni LIIKEhankkeen koulutuksessa ja kuinka nämä kolmelle eri alueelle sijoittuvat tehtävät kuluttavat eri määrän energiaa.

LIIKEhankkeessa selitettynä mainitsemani ilmiö (minun ymmärrykseni ja näkemykseni mukaan)

Mukavuusalueella tapahtuvat tehtävät ovat tekijälleen mielekkäitä ja kevyitä, ja näin ollen myös sellaisia, joita jaksaa tehdä pidempään. Uskon, että joissain tapauksissa nämä tehtävät voivat jopa palauttaa ihmistä ja jaksamista.

Kun tehtävät siirtyvät haastamaan tekijän taitoja, mutta pysyttelee silti lähellä mukavuusalueen rajoja, tekemisessä kuluu enemmän energiaa, mutta se myös palkitsee onnistuessaan paremmin, kuin selvästi mukavuusalueella olevat tehtävät. Näitä tehtäviä tehdessä tekijä oppii paljon, kehittää taitojaan ja mahdollisesti jopa laajentaa omaa mukavuusaluettaan, mutta näitä tehtäviä ei jaksa tehdä pitkiä aikoja, sillä pitkässä juoksussa se kuluttaa ihmisen voimavaroja.

Kolmannessa tilassa ovat tehtävät, jotka sijoittuvat täysin henkilön mukavuusalueen ulkopuolelle ja jättävät tekijän siis itselleen täysin vieraaseen ympäristöön. Tätä tilannetta voi kuvailla myös syvään päätyyn heittämisellä ja tässä tilassa tärkeintä on heikosti uivalle heittää pelastusrengas tai tulla perässä auttamaan tämä rantaan. Tässä tilassa onnistumisesta voi saada suurimman palkinnon, mutta kyseinen olotila on myös erityisen raskas ja kuluttava. Tässä olotilassa ei pitäisi ketään vaatia pysymään erityisen pitkiä aikoja vaan ennemminkin pyrkiä lyhyisiin pätkiin, joissa tekijä todella haastaa itseään, mutta ei jää täysin ilman tukea ja pääsee siis tarvittaessa pois tilanteesta.

Loppupohdinnat

Koska minulle suunnittelutehtävät ja luova ajattelu ovat mielekkäitä ja visuaalinen suunnittelu vahvuuksiani, antaa se minulle inspiraatiota ja mahdollisesti jopa palauttaa minun energiatasojani. Suurimmat tekijät energiatasoja palauttavalle tehtävälle ovat tehtävien tarjoama vapaus: vapaus valita tehtävä tai tehtävien tekemisen järjestys, vapaus tehdä asioita omalla tavalla ja toteuttaa ideoita jossain muodossa (esimerkiksi luonnoksiksi).

Toinen tekijä on tehtävää kohtaan kokemani sisäinen inspiraatio tai motivaatio. Mikäli työn alla oleva tehtävä on lähtöisin minusta, sen tekeminen on todennäköisemmin palauttavampaa, kuin ulkoisesta paineesta johtuva tehtävän toteutus. Tämän takia en ole erästä työtä vielä pystynyt tekemään, sillä kyseinen tehtävä olisi minulle erittäin mieleinen, mutta en ole mielestäni ehtinyt kunnolla sen vaatimiin asioihin perehtymän ja näin ollen toteuttamaan työtä haluamallani tasolla. Tavoitteenani ja toiveissani on kuitenkin kyseistä tehtävää alkaa tekemään tämän viikon aikana, sillä ehdin viimein perehtyvään siihen viikonloppuna kunnolla.

Mitä uusi vuosi tuo?

Aloitan uuden vuoden jälleen hieman epävarmoissa, mutta toiveikkaissa, tunnelmissa. Rekrykoulutukseni loppui ajoissa, sillä aloitan uudessa työssä. Työpaikalla tulen olemaan hyvin voimakkaasti itse vastuussa töistäni, ja siitä, kuinka paljon niitä saan, sillä tarkoituksena olisi tuottaa erilaisia taitoihini sopivia palveluita. Toki teen ainakin alkuun varmasti myös yrityksen sisäisesti töitä ja suunnittelen yritykselle itselleenkin materiaaleja, mutta mikäli haluan pidempään tehtävissä olla, tulisi minun alkaa myymään palveluitani ja konsultointiani tehokkaasti.

Muutos tähän tapahtui jälleen melko nopealla aikataululla ja tämä tarkoitti minulle useisiin paikkoihin muutoksesta ilmoittamista ja tulen vielä myöhemmin varmasti selvittelemään tätä muutosta eri tahojen kanssa lisää. 

Vaikka nyt aloitankin uudessa paikassa, pidän silti silmäni avoinna ja etsin jotain varmempaa tulevaisuutta ja mahdollisuuksia. Minulla on avoinna muutama hakemus, jotka ovat kiinnostavia paikkoja ja odotankin, niiden etenemistä uusia töitä tehdessäni. Jokainen työsuhde toivottavasti silti vie minua eteenpäin kohti sitä unelmatyötä ja toiveuraa.