Olen maininnut jo useampia kertoja, kuinka jokaisen on määriteltävä, miten jakaa omat voimavaransa.
Työstän tätä edelleen itsekin ja valon lisääntyessä tiedän, että omatkin voimavarani todennäköisesti alkavat jälleen kasvaa ja pystyn jakamaan enemmän aikaa useampiin tehtäviin. Joskus kuitenkin tuntuu, että tekemistä on liikaa ja tämä nostaa riskiä mennä lukkoon. Olen jo oppinut, että toimivin tapa purkaa tämä lukko, on ensinnäkin ottaa askel taaksepäin ja rauhoittaa tilannetta hieman. Tämän jälkeen on vain valittava yksi näistä tehtävistä ja lähteä siitä liikkeelle.
Toinen näitä lukkoja helpottava toimintatapa on pitää huolta myös henkisestä levosta. Näitä haasteita ja solmuja ei kannata ajatella jatkuvasti ja olisi tärkeää ainakin yrittää päästää näistä asioista irti työajan, tai työttömänä ollessa tähän työnhakuun määritellyn ajan, ulkopuolella. Uskokaa tai älkää, työttömän ei tarvitse olla "töissä" aina, vaan on ihan ok määritellä itselle niin sanotusti työaika, jonka sisällä tekee työnhakua ja ulkopuolella viettää aikaa palautuen sekä omia harrastuksiaan tehden. Itselleni tämä ajatusten pois sulkeminen voi olla haaste, mutta olen oppinut hyödyntämään harrastuksiani ja mielenkiintojani antaakseni itselleni taukoa.
Kun tilanne on päässyt siihen pisteeseen, että edessäsi tuntuu nousevan pystysuora seinä tai jättimäinen solmukasa, voi tilanne tuntua mahdottomalta ratkaista. Paras keino olisi yrittää hallita tilannetta etukäteen, jotta tilanteeseen ei joudu, mutta tilanteen ratkaisuksi parasta on rauhoittaa tilanne, sillä hätäillen saadaan harvoin hyvää tulosta. Kuten jo aikaisemmin sanoin, usein kannattaa aloittaa ottamalla askel, tai useampi, taaksepäin ja arvioida ensin kokonaistilanne, jonka avulla voi päätellä paremmin, mistä kannattaa lähteä liikkeelle. Mikäli tilannetta ei rauhoita ja katso kokonaiskuvaa, voi päätöstä tehdessä jäädä jotain hyvinkin tärkeää huomaamatta ja tämä tärkeä seikka voi nousta suuremmaksi ongelmaksi myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti