Miksi työtä etsivä ei pääse töihin?

Olen etsinyt jotenkin alaani liittyvää työtä jo pidemmän aikaa ja tänä aikana olen huomannut kuinka haastavaa työpaikan saaminen voi olla. 

Tuntuu, että oma koulutukseni, ja vahvuuteni tämän koulutuksen sisällä, ei sovi täydellisesti mihinkään tehtävään. Ja näin ollen yleisin saamani vastaus on: löysimme kokeneemman... tai valitsimme paremmin tehtävään soveltuvan tekijän. Olen näiden vastausten takia laskenut hakemieni paikkojen taitotaso vaatimuksia, eli täytän hakemuksia yhä alempitasoisiin tehtäviin kuten kesätöihin. Näistäkin osasta olen jo saanut vastauksia, joiden mukaan tehtävään valittiin paremmin sopivia kandidaatteja.

Tuntuu siis, että putoan sopivasti sellaiseen väliin, jossa taitoni eivät näytä riittävän junioritason tehtäviin ja kesätöissä taas kilpailen opiskelijoiden kanssa, joille voidaan antaa huoletta matalaa palkkaa ja tekijöistä päästään eroon kesän loputtua. Olen myös nähnyt kesätyöhaussa minun kannaltani ongelman: paikka on vain opiskelijoille. Näin minun kaltaisiani valmistuneita, joilla ei vielä ole alalta tarpeeksi näyttöjä "aloittelija" -tason tehtäviin, ei myöskään huolita kesätyötasolle. Ja tosiaan aloittelija on lainausmerkeissä, koska työpaikkailmoituksia lukiessa aloittelijatason tehtävät näyttävät yhä useammin vaativat ties kuinka laajaa kokemusta tehtävistä. Olen suodattanut hakutuloksia aloittelijatason mukaan ja silti hakijalta toivotaan -listassa voi lukea kokemus x tehtävistä tai 3 vuoden kokemus tehtävistä x.

Mielestäni on väärin nostaa aloittelijatason tehtävien vaatimuksia sellaisiksi, että alalla tosiaan aloittava ammattilainen ei tehtäviin kelpaa. Toivoisin, että myös henkilöt, joilla jo on alalta ja tehtävistä kokemusta, tuntisivat oman osaamisensa arvon ja eivät alentuisi yritysten oletettuun tavoitteeseen palkata kokeneempi tekijä aloittelijan palkalla, sillä näin työntekijät alentavat omaa arvoaan ja toisaalta pakottavat ne todelliset aloittelijat tekemään töitä ilmaiseksi.

Miksi työttömät eivät vain mene johonkin töihin?

Tällä viikolla haluan käydä läpi aihetta, joka sivuaa myös viime aikoina palvelualoilla olleita lakkoja. Kirjoitukseni on minun mielipiteeni ja lakkojen taustalla vaikuttavat asiat ja tilanteet ovat laajempia ongelmia, ja näitä koskevat mielipiteeni ovat ristiriitaisemmat kuin tämän päivän kirjoitukseni mielipide.

Viime viikolla kerroin, että koen hakevani töitä aktiivisesti, vaikkakin valikoivasti, huomioiden työstä saatava palkka ja työtehtävät. Näihin aiheisiin liittyen pohdin sitä skaalaa, jota työttömyyteen sisältyy. En koe itseäni "laiskaksi" tai muuten ongelmalliseksi työnhakijaksi, mutta joku voisi varmasti kritisoida, että olen laiska ja kieltäydyn työskentelystä, koska en mielelläni halua hakea tai ottaa vastaan ihan mitä vain tehtäviä. Koen, että työttömien joukkoon kuuluu varmasti niitä, jotka "istuvat vain kotona eivätkä halua töihin", mutta skaalan toisessa päässä ovat aktiivisesti töitä hakevia ja koen, että minun kaltaisella taktiikallakin hakevat kuuluvat tähän aktiivisempaan päähän hakijoita. Kuten monessakin asiassa, tämän skaalan ääripäiden väliin mahtuu monenlaisia hakijoita, jotka pyrkivät toimimaan itselleen parhaalla tavalla töitä etsiessä.

Näitä "laiskoja" työnhakijoita ei välttämättä voi täysin syyttääkään, sillä mielestäni yhteiskunnan tilanne on hieman naurettava, jos työssäkäyvän pitää edelleen kerätä tukea elääkseen. Tai vaihtoehtoisesti työntekijän pitää tehdä töitä mahdollisesti kuutena päivänä viikossa ja/tai 12 tuntisia työpäiviä elääkseen. Alat, joihin pääsee usein helpoiten (eli ne, joilla ei vaadita kovin korkeaa koulutusta ja sopivat näin myös usein kesätöiksi), ovat usein tärkeitä tehtäviä yhteiskunnan toiminnan kannalta. Samalla tämä koulutuksen vähyys on tehtävien haittapuoli, sillä tehtävien palkkaus ei ole kovin korkea etenkin, jos verrataan moneen korkeakoulutuksen vaativaan alaan. Vaaditun koulutuksen taso on ymmärrettävä syy palkkauksen osalta, mutta tehtävien palkkaus ei varmasti auta myymään näitä tehtäviä nuorille, jotka pohtivat uraansa. Näin ollen nämä matalammin palkatut tehtävät saattavat kokea korkeampaa työntekijävaihtelua ja jäävät monelle opintojen aikana tehdyiksi töiksi tai työuran ensimmäisiksi tehtäviksi.

Mielestäni nämä heikommin palkatut alat kaipaavat lisää arvostusta, mutta näen kortin toisen puolen, jonka mukaan olisi ongelmallista antaa korkeampaa palkkaa tehtävistä, jotka vaativat huomattavasti vähemmän koulutusta. Näin saadaankin tuotua esille, miksi monessa tilanteessa on hyvin vaikea löytää todellinen ratkaisu, joka toimii kaikille. Jokaisessa tilanteessa on ainakin kaksi puolta ja usein kaikilla osapuolilla voi olla jotain realistisesti huomionarvoisia mielipiteitä tilanteesta.

Työnhaku ei ole työtä... vai onko?

Näin hiihtolomaviikkojen lähestyessä haluan työnhakijana tuoda esille mielipiteeni otsikon aiheesta eli onko työnhaku työtä. Olen joskus kuullut, että työttömät ovat laiskoja ja istuvat vain kotona valtion tuilla. Tämä voi olla yksi mielipide ja joku saattaa olla työttömänä ihan tyytyväinen ja kerää mielellään vain tuet joka kuukausi. Toisaalta työttömien joukossa on hyvinkin määrätietoisesti hakemuksia lähettävä ja todella työelämään haluavia yksilöitä. Lisäksi näiden kahden väliin mahtuu laaja skaala eri tasoisesti töitä hakevia ihmisiä ja niitä, joilla saattaa olla omat syynsä työnhaun "vähyyteen".

Itse koen hakevani hyvinkin aktiivisesti, vaikkakin määrittelemilläni standardeilla, töitä. Muutamia minun asettamiani standardeja ovat: palkka, koska halusimmepa tai emme, raha vain on se juttu, jolla maailma pyörii, saamme ruokaa pöytään, katon päämme päälle ja sähköä käyttöömme. Toinen minulla vaikuttava tekijä on työtehtävät, sillä en koe kaikkea mahdollista uraani edistäväksi kokemukseksi. Mikäli asian voisi todistaa olevan toisin, voisin harkita mielipidettäni uudelleen. En kuitenkaan usko, että olen yhtään parempi kandidaatti UX suunnittelun tehtäviin, vaikka viettäisin kuinka monta vuotta aikaani kaupassa hyllyjä täyttäen tai yritysten tiloja siivoten.

Olen jo kolmatta vuotta pääasiassa etsimässä sitä omaa paikkaani yrityksessä ja jo ennen tätä olen työnhakua tehnyt useita vuosia kesätöitä hakiessani. Näiden vuosien aikana olen kokeillut jo monenlaisia hakutekniikoita ja muokannut CV:täni sekä hakemuskirjettäni useaan eri muotoon. Lisäksi näiden vuosien aikana olen luonut itselleni myös fyysisiä, ja nykyään digitaalisen, portfolioni ja kotisivuni. Näiden kaikkien asioiden tekeminen vie aikaa ja vaikka CV:n tekemiseen ei teoriassa enää mene sen ensimmäisen kerran jälkeen niin kauan, kun sitä vain päivittää, olen useamman kerran muuttanut CV:täni hyvinkin merkittävästi ja näin ollen rakentanut sen täysin uudelleen. Lisäksi hakemuskirjeitä on tullut kirjoitettua niin alusta asti kuin hieman muokaten varmaan jo tuhansia ja jokaisen hakemuksen kohdalla käytän oikeasti aikaa hakemuskirjeen luontiin tai valintaan. Lisäksi työaikaa kuluu työilmoitusten lukemisessa ja tulkinnassa, sillä nykyään niistäkin pitää yrittää onkia avainsanoja ja pohtia, mitä yritys todella haluaa ja etsii, tai mitä hakemusten käsittelyssä käytettävä tekoäly etsii. Näiden päälle tulee sitten niiden hakemusten tekeminen, vaikkakin tähän kulutettu aika vaihtelee riippuen, kuinka laajan lomakkeen mahdollinen työnantaja haluaa hakijan täyttävän. Jotkut ovat sentään antaneet tässä armoa ja hyväksyvät jo CV ja hakemuskirjeen yksinään, joillakin lomake osaa jopa lukea CV:tä.

Itse pidän hyvinkin laajasti kirjaa mihin olen hakenut, koska ja mitä kaikkea materiaalia olen ilmoitukseen tarjonnut sekä muita tietoja liittyen tehtävään. Minulla tämä on nykyään Excel tiedoston muodossa, jossa hyödynnän suodatusta taulukon kohtien mukaan sekä värikoodausta.

En tiedä muista, mutta minä saan hyvin kulutettua "työpäivän" tekemällä työnhakua ja koen, että tästäkin olisi hyvä välillä pitää lomaa ihan kuin työelämässäkin voi pitää vuosilomaa. Toki työttömän tilanne on hieman uniikki verrattuna työntekijään, sillä työnhakija voi itse päättää työpäivänsä alun ja lopun ja työtä tehdessä ei saa kiitosta niin kauan kuin hakija ei pääse hakuprosessissa loppuun tai ainakin ensimmäisestä vaiheesta eteenpäin.

Mitä kaikkea voimme todellisuudessa laskea työnteoksi? Ovatko työttömän tehtävistä oikeasti työksi laskettavia asioita vain niiden lomakkeiden lähetys vai tulisiko mukaan laskea kaikki se aika, jota työtön päivästään käyttää niin omien taitojen kehittämiseen, liitteiden luontiin ja päivittämiseen kuin työnhakukanavien selaamiseen sekä päivittämiseen (LinkedIn, kotisivut, eri työnhakuprofiilit jne.).

Miten rekrytointimessut toimivat ja mitkä ovat niiden tavoitteet?

Tämän kertainen kirjoitukseni ei ole niinkään vastauksia antava vaan tarjoaa enemmän minun pohdintaa, havainnointia sekä kysymyksiä, joita itselleni on herännyt messuilla käynnin yhteydessä ja niiden jälkeen.

Olen käynyt nyt yhteensä (muistaakseni) neljässä rekrytointimessu -tapahtumassa. Näistä kolme ovat olleet Turussa järjestettäviä RekryExpo tapahtumia ja viimeisin kokemukseni on Tammikuun lopussa käymästäni Connect Forum tapahtumasta Helsingistä.

Jokaisessa messutapahtumassa on ollut useita erilaisia puheita ja rekrymessuilla aiheet pyörivätkin yleisimmin CV:n ja hakemuskirjeen rakentamisessa, LinkedInissa sekä muuten uraohjeissa. Tämän lisäksi messuille on kuulunut jonkinlainen neuvonta-/tehtäväpiste, jossa tarjotaan apua uran tai hakemuksen kehittämisessä. Turussa piste on ollut viimeisen kahden messun aikana urapsykologin-piste, jossa annettiin neuvoja uran suuntaa pohtiville ja Helsingissä ollessani pisteitä oli niin CV:n parantamiseksi (Turussakin on joskus ollut tämän tyyppinen piste) kuin CV kuvan ottamista varten (ja tätä kuvaa tukemassa ehostuspiste).

Lisäksi messuille kuuluvat tietenkin näytteilleasettajat, jotka tässä tapauksessa ovat yritykset, jotka etsivät työntekijöitä. Viimeisimmän käyntini jälkeen aloin pohtia ja vertailla rekrymessuja ja muita kuluttajille suunnattuja messuja, joissa olen käynyt. Rekrytointimessuja markkinoidaan työttömille hyvänä mahdollisuutena tulla juttelemaan yritysten edustajien kanssa ja tunnutaan vahvasti vihjaavan, että sieltä voi saada sen työpaikan. En voi kaikkien osalta tätä sanoa ja tiedostan, että oma alani on työllistämisen kannalta hyvinkin hidas ja vaikea, etenkin verrattuna, vaikka rakennusalaan, jossa osaava tekijä voi päästä hyvinkin nopeasti töihin. Minun vaikutelmani messuilta kuitenkin on, että päivä on mukavaa rupattelua ihmisten kesken ja päivän aikana tuskin tehdään mitään konkreettisia päätöksiä. Todellisuudessa jokaisen on kuitenkin lähetettävä se hakemus yritykseen ja odoteltava pari kuukautta vastausta, eivätkä hakemusta käsittelevät useinkaan ole olleet edes messuilla paikalla tai muista kymmenistä tai sadoista päivän aikana käydyistä keskusteluista, kuka se hakemuspaperilla oleva oikeasti on.

Olisi mielenkiintoista saada selville, miten yrityksille näihin rekrytointimessuihin osallistumista markkinoidaan ja mitkä ovat yrityksen omat, ehkä salaisetkin tavoitteet sen perinteisen "etsitään sitä meille sopivaa tekijää" mainoslauseen takana. Onko päivä vain yksi messu lisää, jossa edistetään yrityksen brändiä ja imagoa vai onko päivän ensisijainen tavoite tosiaan palkata se ns. yksisarvinen, jonka hakemuksessa on kaikki se kokemus ja osaaminen, mitä tarvitaan ja tekijä tekee vielä hommat joko ilmaiseksi tai ainakin melkein?