Olen tehnyt elämäni aikana jo useampaa erilaista tehtävää, ja kun viime aikoina olen päässyt tekemään etenkin visuaaliseen suunnitteluun liittyviä tehtäviä, olen huomannut selvän eron näiden omien vahvuuksieni/itselleni mieluisimpien tehtävien, ja selvemmin omien vahvuuksieni ulkopuolella olevien tehtävien välillä.
Kun teen omia vahvuuksiani käyttäviä tehtäviä tekeminen tuntuu kevyeltä ja aika yksinkertaisesti häviää. Tekeminen on toisin sanoen vaivatonta. Toisaalta taitojani haastavat tehtävät ovat lisänneet itsevarmuuttani osaamistani kohtaan. Olen myös kokenut täysin olemassa olevan osaamiseni ulkopuolella olevien tehtävien teon ja tuolloin stressin määrä on aluksi suurempi, mutta näissä tilanteissa suurin tekijä stressin purkuun ja uusien taitojen kehittämiseen on ollut työkaverit ja/tai perehdyttäjäni. Esimerkiksi kaupungille töihin tullessani, minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta SAP, Personec jne. ohjelmista ja Excelin osaamisenikin oli hyvin perustasolla. Tuolloin sain suuren avun perehdyttäjältäni, joka kertoi, miten tehtävät tehdään, jaksoi auttaa minua korjaamaan tekemäni virheet ja näin opin käyttämään tarvittavia ohjelmia ja opin nopeasti toimimaan tehtävissä itsenäisesti. Lähtiessäni näistä tehtävistä, koin hallitsevani kyseiset tehtävät ja sijoittaisin ne jo mukavuusalueelleni.
Tästä ilmiöstä oli puhetta myös käymässäni LIIKEhankkeen koulutuksessa ja kuinka nämä kolmelle eri alueelle sijoittuvat tehtävät kuluttavat eri määrän energiaa.
LIIKEhankkeessa selitettynä mainitsemani ilmiö (minun ymmärrykseni ja näkemykseni mukaan)
Mukavuusalueella tapahtuvat tehtävät ovat tekijälleen mielekkäitä ja kevyitä, ja näin ollen myös sellaisia, joita jaksaa tehdä pidempään. Uskon, että joissain tapauksissa nämä tehtävät voivat jopa palauttaa ihmistä ja jaksamista.
Kun tehtävät siirtyvät haastamaan tekijän taitoja, mutta pysyttelee silti lähellä mukavuusalueen rajoja, tekemisessä kuluu enemmän energiaa, mutta se myös palkitsee onnistuessaan paremmin, kuin selvästi mukavuusalueella olevat tehtävät. Näitä tehtäviä tehdessä tekijä oppii paljon, kehittää taitojaan ja mahdollisesti jopa laajentaa omaa mukavuusaluettaan, mutta näitä tehtäviä ei jaksa tehdä pitkiä aikoja, sillä pitkässä juoksussa se kuluttaa ihmisen voimavaroja.
Kolmannessa tilassa ovat tehtävät, jotka sijoittuvat täysin henkilön mukavuusalueen ulkopuolelle ja jättävät tekijän siis itselleen täysin vieraaseen ympäristöön. Tätä tilannetta voi kuvailla myös syvään päätyyn heittämisellä ja tässä tilassa tärkeintä on heikosti uivalle heittää pelastusrengas tai tulla perässä auttamaan tämä rantaan. Tässä tilassa onnistumisesta voi saada suurimman palkinnon, mutta kyseinen olotila on myös erityisen raskas ja kuluttava. Tässä olotilassa ei pitäisi ketään vaatia pysymään erityisen pitkiä aikoja vaan ennemminkin pyrkiä lyhyisiin pätkiin, joissa tekijä todella haastaa itseään, mutta ei jää täysin ilman tukea ja pääsee siis tarvittaessa pois tilanteesta.
Loppupohdinnat
Koska minulle suunnittelutehtävät ja luova ajattelu ovat mielekkäitä ja visuaalinen suunnittelu vahvuuksiani, antaa se minulle inspiraatiota ja mahdollisesti jopa palauttaa minun energiatasojani. Suurimmat tekijät energiatasoja palauttavalle tehtävälle ovat tehtävien tarjoama vapaus: vapaus valita tehtävä tai tehtävien tekemisen järjestys, vapaus tehdä asioita omalla tavalla ja toteuttaa ideoita jossain muodossa (esimerkiksi luonnoksiksi).
Toinen tekijä on tehtävää kohtaan kokemani sisäinen inspiraatio tai motivaatio. Mikäli työn alla oleva tehtävä on lähtöisin minusta, sen tekeminen on todennäköisemmin palauttavampaa, kuin ulkoisesta paineesta johtuva tehtävän toteutus. Tämän takia en ole erästä työtä vielä pystynyt tekemään, sillä kyseinen tehtävä olisi minulle erittäin mieleinen, mutta en ole mielestäni ehtinyt kunnolla sen vaatimiin asioihin perehtymän ja näin ollen toteuttamaan työtä haluamallani tasolla. Tavoitteenani ja toiveissani on kuitenkin kyseistä tehtävää alkaa tekemään tämän viikon aikana, sillä ehdin viimein perehtyvään siihen viikonloppuna kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti