Töitä hakiessa yleisin vastaus prosessissa on "Kiitos mielenkiinnostasi ilmoittamaamme työpaikkaa X kohtaan. Valitettavasti valinta ei tällä kertaa osunut sinuun." Kaikki työtä hakevat ovat varmasti saaneet ainakin kerran, todennäköisesti useammin, tällaisella sisällöllä olevan viestin ja tilastollisesti kyseinen vastaus onkin kaikista yleisin.
Ennen kuin heitämme kaikki kirveen kaivoon ja toteamme että eihän tästä mitään tule, kannattaa muistaa, että tarvitaan vain se yksi yritys, joka sanoo kyllä. Kyseinen asia ei ehkä lohduta jatkuvien kieltojen keskellä, mutta ne ovat vain osa prosessia ja jokaisesta, tai ainakin useimmista, kieltävästä vastauksesta voi oppia. Jotkut yritykset voivat antaa palautetta, miksi valinta ei osunut sinuun tai mitä voisit mahdollisesti parantaa. Joskus tämä palaute on jo annettu kieltävän vastauksen yhteydessä ja joskus sitä pitää pyytää.
Itse olen päivittänyt CV:täni useita kertoja työttömyyteni aikana ja kokeilen sekä näiden CV:n muutosten sekä erilaisten hakemuskirjeiden avulla, mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät. En rehellisesti edes osaa sanoa kuinka monta CV:n versiota minulla on ollut viimeisen puolen vuoden tai vuoden aikana, vaikka aina muutokset eivät olekaan olleet merkittäviä. Toinen minulle tärkeä työnhaun työkalu on kotisivuni, joita olen myös päivittänyt useita kertoja, viimeisimmän kerran viime viikolla. Päivitän kotisivujani esimerkiksi, kun saan palautetta, että minulla ei näyttäisi olevan kokemusta joltain työpaikan kannalta keskeiseltä alueelta, jos tiedän, että minulla on kyseisestä taidosta olemassa näyttöä. Hyvä esimerkki tällaisesta on ollut esimerkiksi videoeditointitaitojeni esittäminen, sillä kyseisen taidon osoittaminen ei ollut tullut heti mieleeni. Kun sain rekrytoijalta asiasta palautetta, lisäsin heti asiasta näyttöä osaksi portfoliotani ja olen myöhemmin nostanut tätä taitoa vielä lisää esiin uusien projektien ja harjoituksen myötä.
Työnhakuprosessin aikana kannattaa ottaa pienetkin onnistumisen hetket ja nauttia niistä, sillä ne auttavat jaksamaan pitkässä juoksussa. Pääsitkö haastatteluvaiheeseen? Hienoa, olet taas yhden askeleen lähempänä uutta työpaikkaa, sinun hakemuksessasi on elementtejä, joita rekrytoijat hakevat ja mikäli kyseinen paikka ei tärppääkään niin saitpa lisää harjoitusta kyseisestä vaiheesta. Onnistuitko mielestäsi haastattelussa, mutta et vielä tiedä pääsetkö eteenpäin? Muista onnitella itseäsi tästä onnistuneen haastattelun tunteesta ja jätä eteenpäin pääsystä huolehtiminen taka alalle. Et kuitenkaan haastattelun jälkeen asiaan voi vaikuttaa ja jos haastattelu meni mielestäsi hyvin oli se jo onnistuminen itsessään etkä varmasti ole silloin voinut niin sanotusti tyriä itseäsi.
Mikäli työnhaussa ei onnistumisia tunnu tulevan, voi niitä hakea muualtakin, esimerkiksi vapaa-ajan harrastuksista tai mielenkiinnoista.
Miten itse asennoidun ja miten itse vähennän stressiä tai haen onnistumisia?
Pyrin olemaan yleisesti ottaen positiivinen haastavissakin tilanteissa ja haluan tsempata myös muita ympärilläni parhaani mukaan. En ole esimerkiksi mikään pro golfaaja ja vaikka olenkin tämän kesän aikana ollut varmasti aktiivisempi kuin koskaan, tasoitukseni on vain noussut (joka on lajissa käytännössä juuri sitä, mitä ei haluta). Yritän silti ottaa jokaisen kierroksen positiivisesti ja koen tässä melko hyvin onnistuneeni. Tietenkin joukkoon on mahtunut minulle liian haastavaksikin muodostuneita kierroksia, joissa en täysin pystynyt pysymään positiivisena, mutta tämä on normaalia niin harrastuksissa kuin elämässä yleisestikin.
Koska kieltävien vastausten saaminen ja työnhakuprosessissa mukana oleminen käy pitkässä juoksussa raskaaksi ja stressaavaksi, voi onnistumisia hakea muualtakin kuin työn hausta. Itse sain sunnuntaina yhden hyvän onnistumisen tunteen, kun osallistuimme isäni kanssa golfin parikilpailuun ja ensimmäisen väylän haasteista ja melko selvästä väylän epäonnistumisesta huolimatta pystyimme tilanteessa nousemaan ja päädyimme pelaamaan kokonaisuudessaan erittäin onnistuneen kierroksen ja jopa sijoittumaan 44 parista toisiksi, ja olimme tosissamme kilpailleet voitosta ja hävinneet vain niukasti. Tämä voiton tunne oli huikeaa, mutta jo kierroksemme lopussa koin yleisesti pelin sujuneen mukavasti, vaikka muutamia huonompia lyöntejä ensimmäisen väylän haasteiden lisäksi oli mahtunut mukaan. Koen itse eduksi, että en ole koskaan oikein oppinut (tai ehkä ennemminkin en halunnut oppia) laskemaan pelin aikana pisteitä ja näin ollen en pysty keräämään itselleni liikaa stressiä huonosti tai erityisen hyvin kulkevasta kierroksesta. Tämä on minulla auttanut pitämään pelin itselleni huolettomampana, kun en mieti miten paljon minun pitäisi peliäni korjata ja pelaan ennemmin vain pelin ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti