Minulla oli haasteita päättää, miten kerron kokemuksistani Työpisteessä. Koska työsuhteeni oli kahdeksan (seitsemän) kuukautta, mahtui tähän paljon pieniä asioita, jotka vaikuttivat kokemukseeni ja ajatuksiini. Näiden valikoiva karsiminen ei välttämättä anna oikeaa kuvaa kokemuksestani ja näin ollen syistä, miksi ajatukseni työsuhteeni aikana muuttuivat. Tämän takia päädyin kirjoittamaan alkuun kirjoituksen, jossa kerron kokemuksistani pinnallisemmin ja enemmän kokemuksen herättämiin ajatuksiin tai tuntemuksiin keskittyen. Kirjoitus on siis hieman enemmän mielipidekirjoituksen tyylinen. Tämän tekstin alle olen kirjoittanut hieman tarkemmin työllistymiseni koko prosessin aina siitä, kun kuulin Työpisteestä ensimmäisen kerran, läpi työsuhteeni ja sen aikana tekemieni huomioiden, työllistymisen loppuun asti. Voit valita, mitä ja kuinka paljon tästä kokemuksesta siis haluat lukea.
Työpiste, tavoitteena työttömien auttaminen vai työttömyystilastojen parantaminen?
Kokemukseni Työpisteessä oli hyvin monipuolinen. Aloittaessani olin utelias työstä ja huomasin kuinka mielenkiintoisia tehtävät olivatkaan, mutta ajan kuluessa pääsin syvemmälle toimintaan sisään ja aloin huomaamaan myös toiminnan ongelmia vakituisten työntekijöiden työtaakasta, kommunikaatio- ja informaatiokatkoksiin eri osastojen välillä. Olen jo aikaisemminkin maininnut blogissani, että Työpisteellä olisi ollut sisustussuunnittelun tiimissä tarvetta tekijöille, mutta esimerkiksi minun palkkaamistani hoitava urasuunnittelija ei ollut tiennyt tai kuullut tästä minua palkatessaan.
Aloin pohtia loppua kohti Työpisteen omaa tavoitetta auttaa työttömiä siirtymään työelämään. Tietenkin Työpisteen tarjoamat mahdollisuudet antaa työelämään pehmeämpi lasku on hyödyllistä ja auttaa työttömiä saamaan kiinni työelämästä. Lisäksi Työpisteen tarjoama mahdollisuus työllistää myös yrityksiin avaa työntekijöille ovia ja avustavissa tehtävissä aloittaminen tarkoittaa, että työtön ei välttämättä tarvitse alalta koulutusta etukäteen. Yleisesti ottaen siis, kyllä, Työpiste voi auttaa työttömiä, ja etenkin sellaisia jotka voivat olla syrjäytymisvaarassa tai muuten vaikeammassa paikassa työhön pääsyn kannalta.
Kääntöpuolella on kuitenkin esimerkiksi Työpisteen sisällä olevat tehtävät: koska Työpiste ei ole yksityinen yritys vaan kaupungin ylläpitämä palvelua tarjoava yritys, esimerkiksi minun tehtäväni Työpisteen toimistossa ei suurimmalla todennäköisyydellä voi johtaa ainakaan Työpisteessä vakituiseen työsuhteeseen, koska kyseessä on virka. Ilman alan koulutusta, en usko olevani vielä kovin suuri kilpailija työnhaussa alaa opiskelleiden joukossa. Lisäksi pitää pohtia Työpisteen motiiveja työllistää ihmisiä. Työpiste, kun sattuu toimimaan läheisesti työttömien asioiden hoitamisen kanssa (Te-toimiston kanssa) ja olemaan osa kuntakokeilua. Tämän takia Työpisteen työllistämisen taustalla voi olla jonkinlaista painetta saada työttömyyslukuja alas. Voiko siis Työpisteen tehtävä, auttaa työttömiä työelämän alkuun, muuttua jossain vaiheessa enemmän kohti: "lasketaan työttömyysastetta, jotta kuntakokeilu näyttää paremmalta"?
Koen olevani itse Työpisteelle vaikea tapaus, sillä olen korkeasti koulutettu, mutta nuori ilman työkokemusta tai valmista työpaikkaa. Olen myös ollut mielestäni melko määrätietoinen ja aktiivinen työnhaussa, joten en ehkä täytä parhaiten Työpisteen kohderyhmää. Nuoruuteni ja kokemattomuuteni työelämässä tekee työllistymisestäni vaikeaa, mutta en hae töitä ilman koulutusta sisään -tehtävistä vaan asiantuntija tehtävistä. Tätä Työpiste ei pystynyt minulle omalta alaltani tarjoamaan, mutta palkkaamalla minut toimistotehtäviin, he saivat minut siirrettyä työmarkkinatuelta pois, sillä minua kehotettiin liittymään välittömästi jonkin kassan jäseneksi, jotta kahdeksan kuukauden työehto täyttyisi. Kun sitten työsuhteeni lähestyi loppuaan ja tuli päätökseen, minua jäi tämä asia hieman nakertamaan. Oliko työllistämiseni tehtävä todella auttaa minua urallani eteenpäin vai olinko vain yksi numero tilastossa, jonka työllistämisellä saatiin parannettua tulosta?
Tarkempi kokemukseni työllistämisestäni
Miten päädyin Työpisteeseen?
Valmistuin 2021 tammikuun loppupuolella ja siirryin virallisesti työttömäksi työnhakijaksi. Tammikuun lopussa tein jo erilaisia työhakemuksia ja näiden hakemusten pohjalta aloin saada tarkempaa ajatusta millaista työtä haluan ja pystyn tekemään. Olin ollut työttömänä ehkä pari kuukautta, kun äitini sai Työpisteen urasuunnittelijalta puhelun, jossa urasuunnittelija tarjosi työntekijöitä hänen yritykseensä. Äitini on nykyään yksinyrittäjä, joten hänellä ei tätä tarvetta ollut, mutta hän tarjosi vastavuoroisesti tälle urasuunnittelijalle työtöntä tytärtään, minua, töihin.
Tätä kautta sain kyseisen urasuunnittelijan yhteystiedot ja "löysin" itseni Työpisteen palveluiden piiriin. Myöhemmin juttelimme urasuunnittelijan kanssa puhelimessa taustoistani ja toimitin hänelle CV:ni. Urasuunnittelija lupasi selvittää mahdollisia minulle sopivia, työpaikkoja. Tuona hetkenä vastauksena oli, että minun kaltaiselle osaajalle ei ole heillä paikkaa, mutta he voivat katsoa jos sellainen aukeaisi, tarinan kannalta tämä on myöhemmin yksi asia, joka kannattaa muistaa.
Toukokuussa sain seuraavan yhteydenoton, jossa urasuunnittelija kysyi olisinko avoin ottamaan muunlaisia tehtäviä vastaan. Olen kuullun ja lukenut tarpeeksi monta kertaa, että työtön ei voi käytännössä kieltäytyä töistä ilman seurauksia, joten sanoin olevani avoin mahdollisuuksille. Näin päädyin lopulta hyvinkin nopealla aikataululla Työpisteen toimistoon henkilöstöhallinnon avustaviin tehtäviin.
Työtehtäväni
Sain työsuhteen alussa esittelyn Työpisteen toimintaan ja tutustuin työsuhteessani keskeisimpiin kollegoihin. Koska palkkaukseni oli nopeaa, en saanut kaikkia työssä tarvittavia tunnuksia heti, ja näin ollen opettelin aluiksi asioita minulle annettujen papereiden kautta. Kun sain tunnuksia eri ohjelmiin, kävimme perehdyttäjäni kanssa niissä tehtävät asiat läpi.
Pari viikkoa minun jälkeeni toimistolle tuli uusi työntekijä pitkälti samanlaisiin tehtäviin ja hänen piti opetella samat asiat. Olin tämän parin viikon aikana jo saanut ohjelmat mielestäni hyvin haltuun ja tein jo tehtäviäni hyvin itsenäisesti. Olin myös alkanut huomaamaan, että toimistossa kaikilla oli hyvin paljon työtä ja näin ollen kiireistä. Tämän takia tarjouduin auttamaan perehdyttämisessä tarpeen mukaan ja päädyinkin siis auttamaan tässä perehdyttäjääni kohtuullisen paljonkin. Käytännössä, jos en perehdyttäessäni osannut vastata johonkin kysymykseen tai olin epävarma, onko kertomani asia oikein, kysyin tietenkin perehdyttäjältäni tai ohjasin uuden työntekijän juttelemaan hänen kanssaan, mutta mielestäni selvisin opastamisesta hyvin. Myöhemmin opastin vielä kaksi muutakin toimistoon tullutta työntekijää tehtävien alkuun, toimien tässä yhä itsenäisemmin ja ottaen tästä yhä enemmän vastuuta jokaisen uuden työntekijän kohdalla. Kun itse aloitin, perehdytykseni paperit auttoivat, mutta kaikesta ei ollut ohjeita ja jotkin paperit olivat turhan yleislaatuisia tehtäviini, kirjasin alusta alkaen itselleni muistiin ohjeita. Pian toisen työntekijän aloitettua aloin kirjoittaa tekemiini tehtäviin hyvät "käyttöohjeet", joissa kävin eri asioiden vaiheet askeleittain läpi.
Työpäiväni kuluivat pitkälti työsopimuksia tehdessä ja irtisanoutumispapereita käsitellessä. Nämä olivat perustehtäviä työsuhteessa, mutta näiden lisäksi saimme ajoittain yhteydenottoja, joissa pyydettiin jonkin asian selvittämistä. Nämä selvitystehtävät olivat joskus kuin salapoliisin työtä, kun etsimme haluttuja tietoja. Työsuhteen ensimmäiset kolmisen kuukautta menivät nopeasti asettuessani tehtäviini ja yllätyin itsekin kuinka paljon nautin näistä tehtävistä, jopa niistä selvitystehtävistä, jotka aiheuttivat kiireellisyytensä takia päänsärkyä ja stressiä sillä hetkellä. Yleisesti ottaen pidin kuitenkin juuri tehtävistä, joissa minun piti selvittää asioita, koska työsopimusten tekeminen "muotin" mukaan ei vaatinut kovinkaan paljon ajattelua.
Työsuhteen ja ajatuksieni taitekohta
Työsuhteeni ylittäessä puolenvälin, aloin pikkuhiljaa kaivata oman alani tehtäviä ja vaikka pidinkin toimistotehtävistä. Koska tein Työpisteessä sopimuksia, näin useita erilaisia tehtäviä, joita työllistetyt pystyivät tekemään ja olin saanut paremmin tietoa Työpisteen sisällä olevista eri tehtävistä. Olin siis tietoinen, että Työpisteellä voisi itseasiassa olla oikeasti minun alaani sivuavia tehtäviä esimerkiksi sisustussuunnittelussa tai markkinoinnissa/viestinnässä. Työsopimuksia tehdessä tutustuin myös urasuunnittelijoihin. Minun palkkaustani hoitanut urasuunnittelija oli lähtenyt tehtävistään muualle, mutta muihin urasuunnittelijoihin saadun kontaktin ansioista näin mahdollisuuden selvittää pääsyäni enemmän oman alani tehtäviin.
Aloin jutella hieman omista taustoistani ja mielenkiinnostani päästä enemmän omien tehtävieni pariin. Koin, että tämän hetkinen työtehtäväni oli minulle käytännössä umpikuja, jonka tavoitteena on siirtää minut työmarkkinatuelta työttömyyskassan tuelle ja parantaa lyhytaikaisesti työttömyystilastoja. Olin kesän hiljaisimpina kuukausina alkanut aikani kuluksi piirtää ja kyselyni oman alani tehtäviin siirtymisestä herättivät sisustussuunnittelun tehtävistä vastaavan mielenkiinnon ja hän oli kiinnostunut saamaan minut töihin. Keskustelumme kautta kuulin, että sisustustiimissä olisi ollut itseasiassa jo jonkin aikaa tarvetta tekijöille.
Lopulta siirtoni sisustussuunnittelun tiimiin ei onnistunut, sillä oma lähijohtajallani oli tarve pitää minut henkilöstöhallinnon tehtävissä. Urasuunnittelija, jonka kanssa olin jutellut halustani päästä oman alani tehtäviin, etsi kuitenkin muita mahdollisuuksia ja hän saikin hoidettua minulle mahdollisuuden aloittaa viimeinen kuukauteni ED Designilla. Olen tästä mahdollisuudesta hyvin kiitollinen, sillä tämä pieni aikani muotoilutoimistossa antoi minulle vilauksen, miltä minun alani työpaikassa arki näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti