Työpäivän arkea

Olen nyt ollut rekrytointikoulutuksessa mukana reilun kuukauden (viime viikolla mukaan oli tullut laskuvirhe) ja tämän työsuhteen hyvänä puolena on saamani kokemus oman alan töistä ja siitä, miltä alani arki voisi näyttää. Toisaalta tässä työsuhteessa työ on osoittautunut myös hieman yksinäiseksi, sillä yritys, jossa työskentelen, on pieni ja olen ainoa markkinoinnin yms. alan osaaja.

Viimeisen viikon aikana työni ovat siirtyneet enemmän omalle mukavuusalueelleni eli kohti visuaalista suunnittelua, brändin kehittämistä ja suunnittelua. Työskentely on ollut hyvin mielenkiintoista, sillä saan koko ajan uusia kokemuksia alan työstä ja opin todella paljon joka päivä. Minulla ei esimerkiksi ollut käytännön kokemusta markkinointisuunnitelman teosta ennen kuin aloitin työt, mutta opiskelin töitä tehdessä ahkerasti mitä markkinointisuunnitelmassa kuuluisi olla ja miten asioita markkinointisuunnitelmaa varten tutkitaan. Toki olen opintojeni aikana tehnyt kilpailija-analyysiä ja jopa yhden kevyen markkinointisuunnitelmankin ja käytin tätä tietoa hyödykseni samalla kun kävin läpi eri lähteistä miltä markkinointisuunnitelmat näyttävät. En aina ollut suunnitelmaa tehdessäni varma kaikesta, mutta kun saavutin markkinointisuunnitelman osalta niin sanotusti lopun, sanoisin olevani työhöni tyytyväinen.

Kun aloitin työsuhteessa, olimme mielestäni asettaneet melko hyvin tavoitteita, mitä työsuhteelta kaikki osapuolet haluavat ja odottavat, mutta viime viikolla kohtasin ensimmäisen isomman solmun selvitettäväksi. Tavoitteet ovat edelleen samat, mutta kun markkinointisuunnitelmasta aloittaminen oli selvä valinta, seuraavan askeleen päättäminen oli vaikeampaa. Olin suunnitellut siirtyväni graafisen ilmeen määrittämiseen, mutta ilmeen määrittämisessä on toistaiseksi muutamia kysymysmerkkejä tai kohtia, joita ei vielä ole mahdollista määrittää. Tämän takia lähdin etsimään mahdollisuuksia aloittaa työtäni jostain muuta vaiheesta ja kohtasin mainitsemani solmun, josta olen yrittänyt selvittää oikeaa tapaa työskennellä.

Tämän vaiheen selvittäminen on ollut minulle niin mielenkiintoista kuin turhauttavaakin, sillä luova ideointini ei onnistunut sulavasti ja työskentelytahtini siis tökki tällä viikolla hieman. Tämäkin tilanne oli minulle hyvä oppimistilaisuus niin itsestäni kuin työstäkin. Viikon aikana minun on pitänyt oppia hyväksymään, että työt tai työpäivät eivät aina ole (tai kuulukaan olla) kiireisiä ja näkyvästi erittäin tuottavia. Vaikka viime viikko kului minun mielestäni hitaasti ja tuntui, etten tehnyt tarpeeksi, tein todellisuudessa silti koko ajan töitä, kun pohdin, mitä muita kautta voisin töitäni lähestyä ja sainkin mielestäni koottua itselleni jonkinlaista toimintasuunnitelman ja työskentelyjärjestyksen alkua.